Siirry pääsisältöön

Kaapin Jounin jutamaat -erähistoriakohteen nähtävyydet sijaitsevat Lemmenjoen kansallispuistossa. Lue lisää alueesta Luontoon.fi-sivustolta.

Kun klikkaat kuvaa nähtävyydestä, se avautuu suurempana.

1. Matti Mustan tupa, Ylimmäinen Lankojärvi

Katso tarkka sijainti Retkikartta.fi:n koordinaattihaulla: P/N=7645065, I/E=3474203 (KKJ-yhtenäiskoordinaatisto)

Matti Mustan tupa ja pihakenttä sijaitsevat Ylimmäisen Lankojärven kaakkoisrannalla. Pieni rakennus ja sen perinnemaisemana hoidettu pihapiiri ovat muistoja Lapin suurten kiveliöiden menneestä elämästä. Kenttää asutettiin vakituisesti vielä 1910-luvun loppupuolelle. Myöhemmin paikka on toiminut suvun kalastustukikohtana. Kokonaisuus liitettiin Lemmenjoen kansallispuistoon vuonna 1981 ja autiotuvaksi kämppä kunnostettiin Metsähallituksen toimesta vuonna 1996.

Suku jatkaa autiotuvan vieraskirjan mukaan edelleen vanhoja perinteitään: Kävin taas isoisän mailla seitaa palvomassa. Hyvin on minusta huolta pitänyt. Taas kalaa ja hilloja antoi. 6.8.2008 Elina

Autiotupa nurmikentällä.

2. Kaapin Jounin tila, Sotkajärvi

Katso tarkka sijainti Retkikartta.fi:n koordinaattihaulla: P/N=7630973, I/E=3467701 (KKJ-yhtenäiskoordinaatisto)

Kaapin Jouni asutti tilaansa vuodesta 1905 lähtien, minkä jälkeen tilaa asutti hänen jälkipolvensa aina vuoteen 2004 saakka. Kaapin Jouni tunnettiin pitäjän mahtimiehenä ja parhaimmillaan jopa kolmetuhantisen poroelon omistajana. Tila toimi pitkään myös majapaikkana ja kauppana tilan kautta matkanneille kullankaivajille sekä jatkosodan aikana myös saksalaisille. Porojen lisäksi muutamat lehmät ja lampaat sekä perunamaa kuuluivat tilan kokonaisuuteen. Kaapin Jounin tilaan majoittuivat vuosikymmenten aikana myös useat ministeritason vieraat, kuten Urho Kekkonen.

Valtio osti Sotkajärven tilan vuonna 2002, jolloin se siirtyi Metsähallituksen hallintaan ja liitettiin osaksi Lemmenjoen kansallispuistoa. Tilan pihapiiri rakennuksineen on entisöity kauttaaltaan ja luokitellaan nykyään valtakunnallisesti merkittäväksi rakennetuksi kulttuuriympäristöksi. Asuinkenttä kertoo monimuotoisesta saamelaisesta elintavasta ajalta, jolloin alettiin siirtyä liikkuvasta poronhoidosta pysyvään asumiseen.

Järvenrannalla olevan asuinkenttä, jossa on yksi talo ja kaksi piharakennusta.

3. Muinainen asuinpaikka, Härkäkoski

Katso tarkka sijainti Retkikartta.fi:n koordinaattihaulla: P/N=7624385, I/E=3459472 (KKJ-yhtenäiskoordinaatisto)

Härkäkosken ympäristössä on asuttu esihistoriallisella ajalla pitkäkestoisesti, sillä paikalla tehtyjen inventointien tuloksena löydettiin tulisijan jäänteet, jonka ympärillä on sijainnut myös kevytrakenteinen asumissuoja. Pieneltä alueelta tehdyt luulöydökset ovat kuuluneet mitä luultavimmin peuralle, jonka pyyntiä on harjoitettu seudulla muinaisista ajoista lähtien. Asuinsijan kohdalla toisella puolella Lemmenjokea sijaitsee 65 peuranpyyntikuoppaa sisältävä järjestelmä, jotka mahdollisesti juuri samaisen asuinpaikan metsästäjät ovat kaivaneet.

4. Pyyntikuoppajärjestelmä, Härkäkoski

Katso tarkka sijainti Retkikartta.fi:n koordinaattihaulla: P/N=7624487, I/E=3459365 (KKJ-yhtenäiskoordinaatisto)

Härkäkosken luoteispuolen pyyntikuoppajärjestelmä on hyvin säilynyt muinaisjäännös. Laajalle alueelle levittäytyvä muinainen ansaympäristö sisältää 65 pyyntikuoppaa. Useimmat niistä ovat halkaisijaltaan vähintään nelimetrisiä. Mahdollisesti jo kivikaudella kaivettu järjestelmä on nerokkaasti ohjannut peurat ansakuoppiin joen suuntaisesti koillisesta päin, jokea ympäröiviltä jäkäläkankailta.

Härkäkosken pyyntikuopat sijaitsevat näköetäisyydellä retkeilyreitin polulta. Koordinaatit osoittavat järjestelmän ensimmäistä pyyntikuoppaa, loput löytyvät koillisesta Lemmenjoen suunnalta.

Kaksi umpeen kasvanutta kuoppaa metsässä.​​​​​​​

5. Purnut, Morgam-Viipus

Katso tarkka sijainti Retkikartta.fi:n koordinaattihaulla: P/N=7616221,  I/E=3455214 // P/N=7616232, I/E=3455217 (KKJ-yhtenäiskoordinaatisto)

Pienissä rakkakivikoissa noin kymmenen metrin etäisyydellä toisistaan on edelleen nähtävissä kaksi lihansäilöntään käytettyä purnua. Kuoppamaiset kivirakenteet ovat jäkälöityneet, joten viime käytöstä on jo aikaa.

Rakkakivikko tunturimaisemassa.​​​​​​​

6. Porokaarre, Morgam-Viipus

Katso tarkka sijainti Retkikartta.fi:n koordinaattihaulla: P/N=7615260, I/E=3456063 (KKJ-yhtenäiskoordinaatisto)

Pyöreä, halkaisijaltaan noin 90 metrin aitausalue sijaitsee Morgam-Viipuksen läpi kulkevan poroaidan länsipuolella. Kyseessä on porokaarteen jäännös, joka on toiminut poroerotuspaikkana vielä muutamia vuosikymmeniä sitten. Kaarteen viimeisin aita on ollut jo teräsverkkorakenteinen, mutta samoilla paikoilla on nähtävissä myös vanhempia jo auttamattoman pitkälle lahonneita paaluja. Porokaarre on ollut nähtävästi käytössä pitkän aikaa ennen erotusten siirtoa muuhun ympäristöön.

Tunturimaisemaa.​​​​​​​

7. Turvekammi, Morgam-Viipus

Katso tarkka sijainti Retkikartta.fi:n koordinaattihaulla: P/N=7615462, I/E=3455552 (KKJ-yhtenäiskoordinaatisto)

Turvekammi on erotuspaikalla työskennelleiden poromiesten rakentama. Turpeesta ja tuohesta rakennetun asumuksen käyttö on loppunut jo useita vuosikymmeniä sitten, niin pahasti rakennelma on jo lahonnut ja maatunut. Näkyvillä on vielä jonkin verran kehikon haarapuita sekä vanha lapio ja iso tynnyri. Kammi on rakennettu mahdollisesti 1900-luvun puolivälissä.

Kuolleita puita kehikkomaisessa muodostelmassa tunturimaisemassa.​​​​​​​

8. Erotusaita, Sallivaara

Katso tarkka sijainti Retkikartta.fi:n koordinaattihaulla: P/N=7600560, I/E=3454596 (KKJ-yhtenäiskoordinaatisto)

Poroerotuksen perinteet ulottuvat Sallivaarassa pitkälle 1800-luvun puolelle, jolloin paikalla oli myöhempää aitausta reilusti pienempi lypsykaarre. Nykyinen Museoviraston kunnostama puu-uluista muodostuva suuri porokaarre on tehty vuonna 1933. Kaarteeseen sisältyy kaksi pijätystä ja 22 konttoria. Sallivaaran erotusaitaus on yksi Suomen parhaiten säilyneistä vanhoista porokaarteista. 

Nurmikentällä kaksi aidanpäätä, jotka muodostavat erotusaitauksen suun. ​​​​​​​

9. Ensimmäisen kullan löytöpaikka, Morgamojan kuru

Katso tarkka sijainti Retkikartta.fi:n koordinaattihaulla: P/N=7618513, I/E=3452645 (KKJ-yhtenäiskoordinaatisto)

Lemmenjoen kultakuume sai kipinänsä Ranttilan veljesten syyskuussa tekemistä kultalöydöistä, jotka olivat painoltaan vain muutaman gramman painoisia. Parhaimmillaan Niilo Ranttilan mukaan kultaa löytyi päivässä 275 grammaa ja hiput olivat tyypillisesti suuria ja kauniita. Morgamojan löytöpaikan kiintokallioon asennetussa laatassa komeilee teksti: 12.9.1945 tekivät Ranttilan veljekset Uula, Niilo ja Veikko tältä paikalta ensimmäisen kultalöydön joka sai aikaan kultaryntäyksen Lemmenjoelle.

Kivikkoinen puro metsässä.​​​​​​​

10. Morgamojan Kultala

Katso tarkka sijainti Retkikartta.fi:n koordinaattihaulla: P/N=7621213, I/E=3450591 (KKJ-yhtenäiskoordinaatisto)

Jukka Pellinen, Jaakko Isola, Heikki Kokko ja Kullervo Korhonen muodostivat Lemmenjoen kuuluisan kullankaivajanelikon. He yhdessä pitivät yllä Morgamojan Kultalaa, joka toimi vilkkaimpana aikana postitoimistona, kapakkana, parturina ja kauppapuotina. Maksuvälineenä toimivat kultahiput. Tanssitkin saatiin järjestymään kahdesti viikossa, jolloin erämaa puhkesi täyteen riemuun kokkityttöjen tanssittaessa raskaan työn raatajia.

Nykyisin Pellisen tupaa ei enää ole, mutta juuri entisen tuvan paikalle rakennettiin vanhaa muotoa mukaillen uusi kämppä, jossa toimii niin autio- kuin vuokratupakin.

Kämppä, jossa on kaksi ovea ja savupiippu. Kämpän nurkalta laskeutuvat portaat, joiden molemmin puolin on kaiteet. ​​​​​​​

11. Jäkäläpään kulttuurikeskus, Jäkäläpää

Katso tarkka sijainti Retkikartta.fi:n koordinaattihaulla: P/N=76258888, I/E=3449557 (KKJ-yhtenäiskoordinaatisto)

Jäkäläpään kulttuurikeskus on kenties Euroopan tai jopa koko maailman syrjäisin kirjasto. Kirjastolla on myös oma kiitorata. Vanhalle kultaryntäyksen aikaiselle erämaalentokentälle rakennettu lentokenttärakennus toimittaa pääkirjaston titteliä, sillä sivukirjasto sijaitsee läheisellä Martiniiskonpalolla. Kirjasto on kaikille tulijoille avoinna yötä päivää, eikä kirjastokorttia tarvita. Parhaimmillaan tai pahimmillaan kulttuurikeskukseen on majoittunut kymmenkunta säätä pelästynyttä vierailijaa.

Ovi sekä huoneen nurkka, jossa on kummallakin seinällä päällekkäin kaksi hyllyllistä kirjoja. Ovessa on lappu, jossa lukee "Kirjasto".​​​​​​​

12. Veikko Nevalaisen muistomerkki, Jäkälä-äytsi

Katso tarkka sijainti Retkikartta.fi:n koordinaattihaulla: P/N=7625497, I/E=3452077 (KKJ-yhtenäiskoordinaatisto)

Veikko Nevalainen tunnettiin kullankaivajien keskuudessa geologian, kasvien ja lintujen tuntijana, jolla oli tapana pohtia elämän perimmäisiä ongelmia ja viljellä koemielessä monenlaisia harvinaisia kukkia ja hyötykasveja kämppänsä pihakenttään.

Veikko Nevalainen paloi kämppäänsä 29. syyskuuta 1978, ja palon jälkeen kämpästä jäi jäljelle ainoastaan portaat. Nykyisin kämpän paikalla on Veikon muistoa kunnioittava muistomerkki.

Kivikasa, jonka päällä on muistolaatta. Kivikasan edessä on kuusi ruosteista lapiota ja nurkalla peltiämpäri.​​​​​​​