Siirry pääsisältöön

Kalastuslaki (82 §) määrittelee kohteet, joihin kalastonhoitomaksuvarat käytetään. Kalastuslain ja kalastonhoitomaksun tavoitteena on turvata luontaiset kalakannat ja hyvät kalastusmahdollisuudet. Elinvoimaisia kalakantoja voidaan hyödyntää ekologisesti, taloudellisesti ja sosiaalisesti kestävällä tavalla.

Kalastonhoitomaksut kiertävät valtion budjetin kautta. Budjetissa kalastonhoitomaksuvarat osoitetaan maa- ja metsätalousministeriölle. Koska budjetti tehdään etukäteen, budjetoitavan vuoden kalastonhoitomaksuista kertyvä tarkka rahasumma ei ole vielä budjetointivaiheessa selvillä. Sen vuoksi rahaa osoitetaan budjetoitavalle vuodelle käyttöön sama summa kuin kalastonhoitomaksun maksukertymä oli valtion edellisessä vahvistetussa tilinpäätöksessä.

Maa- ja metsätalousministeriö myöntää varoja kalavesien hoidon suunnitteluun ja toteutukseen, neuvontapalveluihin, kalastuksen valvontaan sekä vesialueiden omistajille kalavesien käytöstä maksettaviin korvauksiin. Lisäksi ministeriö antaa Elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskuksille oikeuden jakaa varoja alueellisesti.

Varojen kohdentamisesta päättää valtioneuvoston raha-asiainvaliokunta. Vuonna 2020 jaettiin vuoden 2018 tilinpäätöksen mukaiset kalastonhoitomaksuvarat, joita kertyi yli 8,5 miljoonaa euroa. Varojen jaossa painotus oli luontaisten kala- ja rapukantojen monimuotoisuuden turvaamisessa, kalastusharrastuksen edistämisessä ja kalastuksen valvonnassa. Jako kohteittain oli seuraavanlainen:
Kaavio kalastonhoitomaksuvarojen käytön jakaumasta. Sama tekstinä.

 

 

 

 

 

 

 

 

 




Kalavesien kestävä käyttö ja hoito 24 %

Kestävän kalastuksen edellytys on hyvinvoivat kalavedet ja kalakannat. Kalatalousalueet vastaavat kalavesien käytön ja hoidon suunnittelusta ja toimeenpanosta. Kalatalousalueet ovat entisiä kalastusalueita suurempia, mikä antaa paremmat mahdollisuudet esimerkiksi vaelluskalakantojen hoitoon. Kalastuksen valvonta on osa kalavesien hoitoa. Kalastuksenvalvojien tekemä työ on myös kalastajien neuvontaa.

Kalatalousalueiden toiminta 14 %

Kalavesien suunnitelmallinen käyttö ja hoito vaativat toimivaa hallintoa. Kalatalousalueiden toiminnan kustannukset katetaan osin kalastonhoitomaksuvaroista. Kalatalousalueet ovat velvollisia laatimaan alueelleen kalavesien käyttö- ja hoitosuunnitelman.

Kalatalouden neuvontapalvelut 18 %

Suomen Vapaa-ajankalastajien Keskusjärjestö ja Kalatalouden Keskusliitto jäsenjärjestöineen neuvovat kalastajia, kalatalousalueita ja kalavesien omistajia. Lisäksi järjestöt antavat koulutusta, opettavat nuoria kalastajia ja innostavat ihmisiä kalastuksen ja kalakantojen hoidon pariin. Järjestöt saavat avustusta kalastonhoitomaksuvaroista.

Korvaukset vesialueiden omistajille 36 %

Kalastonhoitomaksu oikeuttaa kalastamaan yhdellä vavalla ja vieheellä lähes koko Suomessa riippumatta siitä, kuka omistaa vesialueen. Viehekalastuksen kalavesille aiheuttama rasitus korvataan vesien omistajille kalastonhoitomaksuvaroista. Maksu palautuu kalastajien eduksi, sillä korvaukset jaetaan sen mukaan, millainen viehekalastuspaine eri vesialueilla on. Kalastuspainetta selvitetään tutkimuksilla. Kalavesien omistajat käyttävät saamiaan kalastonhoitomaksuvaroja ennen kaikkea kalakantojen hoitoon. 

Maksun keräämisestä aiheutuvat kulut 7 %

Kalastonhoitomaksua ei voida kerätä ilman tiedotusta sen lakisääteisyydestä ja merkityksestä kalataloudelle. Muun muassa Suomu-lehti on rahoitettu tästä osuudesta. Maksun kerääminen vaatii myös tietoteknisiä järjestelmiä, joiden kautta kalastajat voivat suorittaa maksunsa.

Kalatalouden rekisterikulut 1 %

Kalastonhoitomaksuvaroilla rahoitetaan kalatalouden rekistereistä aiheutuvia kuluja kalastuslain 94 § mukaisesti.

Katso esimerkkejä hankkeista, joita kalastonhoitomaksuilla on viime vuosina rahoitettu.

Lue lisää aiheesta kalastuslaista (82 §) (finlex.fi)