Siirry pääsisältöön

Luonnonsuojelulaki jakaa suojelualueet kolmeen päätyyppiin: kansallispuistot, luonnonpuistot ja muut luonnonsuojelualueet, kuten Natura 2000 -alueet. Pohjoisen Suomen kansallispuistoissa metsästys on pääsääntöisesti sallittu paikallisille, mutta metsästyslupia puistoihin ei myydä. Lisää paikkakuntalaisten metsästysoikeuksista voit lukea sivulta Metsästys Pohjois-Suomessa. Eteläisen Suomen kansallispuistoissa metsästys on pääsääntöisesti kielletty. Tapauskohtaisesti voidaan sallia hirvenajo sekä joissakin puistoissa tiettyjä metsästysmuotoja, esimerkiksi pienpetojen pyynti linnuston suojelemiseksi. Luonnonpuistoissa metsästys on yleensä kielletty koko maassa. Soidensuojelualueilla puolestaan metsästys on usein sallittua, kun taas vanhojen metsien ja lehtojen suojelualueilla on tiukemmat rajoitukset.

Luonnonsuojelualueilla pyritään turvaamaan luonnon monimuotoisuus ja suojelemaan luontotyyppejä ja luonnovaraisia eliölajeja. Tämä tavoite on yhteinen niin luonnonsuojelulle kuin riista- ja kalakantojen kestävään käyttöön perustuvalle metsästykselle ja kalastukselle.

Suojelualueilla, joilla metsästys on sallittua, voidaan metsästystä tarvittaessa rajoittaa esimerkiksi alueellisesti, ajallisesti tai lajikohtaisesti. Suojelualueet tai niiden osat voivat toimia esimerkiksi riistaeläinten rauhoitusalueina, usein osana laajempaa aluekokonaisuutta. Metsästysrajoitusten suunnittelussa otetaan huomioon niin suojelutavoitteet, riistakantojen hoito kuin alueen muut käyttömuodot.

Suojelualueen perustamisen yhteydessä ratkaistaan alueiden metsästysjärjestelyt. Tämän säädösvalmistelun aikana kuullaan eri paikallistahojen, mukaan lukien metsästäjien, näkemyksiä suojelun sekä erilaisten käyttömuotojen yhteensovittamisesta. Ympäristöministeriö ja Metsähallitus tiedottavat asiasta säädösvalmistelun tullessa alueella ajankohtaiseksi.

Nykyisten suojelualueiden lisäksi suojeluun on myös varattu runsaasti aluetta, jolla ei ole vielä lain suojaa. Näiden kohteiden perustaminen lakisääteisiksi luonnonsuojelualueiksi käynnistyi vuonna 2011 ja etenee yhä eri puolilla maata ympäristöministeriön johdolla. Työ koskettaa kaikkiaan noin 670 000 hehtaaria valtion omistamia alueita.