Riistanhoito
Metsähallitus käyttää metsästysluvista saadut tulot riistanhoitoon, tiedotukseen ja muuhun riistan eteen tehtävään työhön. Myös metsästys itsessään on riistanhoitoa.
Riistanhoitoa on esimerkiksi metsästyksen mitoitus, joka tarkoittaa riistakantojen laskemista, saalispalautteiden keräämistä sekä kiintiöiden ja metsästysaikojen päättämistä. Metsästysluvista saaduilla rahoilla myös parannetaan pienriistan elinympäristöjä. Vuonna 2017 Eräpalvelut oli hoitanut riistamaita neljällä miljoonalla eurolla edellisen kymmenen vuoden aikana. Eniten metsästäjien maksamilla luvilla on ennallistettu riekkosoita, hanhien rimpiä, metsäkanalintujen poikaskorpia ja kosteikoita.
Myös pienpetopyynti on luonnonhoitotyötä, josta hyötyvät pienriistan lisäksi monet muutkin lajit. Metsähallitus tarjoaa lupa-alueilleen edullisia pienpetolupia ja tukee petopoistoa esimerkiksi naalin ja saaristolintujen suojelun edistämiseksi.
Lupa on sijoitus luontoon
Metsästysasiat ovat julkisia hallintotehtäviä, eli Metsähallitus ei kerää niistä voittoa. Luonto hyötyy muutoksesta – lupa on sijoitus luontoon.
Metsästysluvista kertyviä varoja ohjataan riistan elinympäristöjen hoitoon. Vuosien 2007–2019 aikana riistan elinympäristöjä ennallistettiin yhteensä noin 5 500 hehtaarilla.
Naalin pesintää Ylä-Lapissa helpotamme muun muassa tehostetulla kettujahdilla. Metsähallitus korvaa metsästäjille kuluja kettujahdista, jottei kettu valtaisi naalin elinalueita.
Kannanseuranta on monipuolista. Metsähallituksen henkilöstö tekee muun muassa riistakolmiolaskentoja valtion mailla. Yksi seurantamuoto on Lapin riekkolaskenta kanakoirien avulla, mikä aloitettiin elokuussa 2008. Myös ahmalaskennat ja metsäpeurojen elämän seuraaminen ovat osa Metsähallituksen työtä.
Osa luparahoista sijoitetaan tutkimukseen. Metsähallitus ei tutki itse vaan tilaa Luonnonvarakeskukselta (Luke) esimerkiksi havuvyöhykkeen riekkotutkimusta, jotta riekon raju väheneminen pystyttäisiin selvittämään ja keinot sen hidastamiseksi löytämään. Koillismaalla on tutkittu metsojen soidinalueita ja poikueiden elinympäristön valintaa. Myös teerten soidinalueita on kartoitettu.