Metsästys Pohjois-Suomessa

Metsästysjärjestelyt Pohjois-Suomessa ovat erilaisia kuin muualla Suomessa: paikallisella on vapaa metsästysoikeus kotikunnassaan valtion mailla, eikä hänen näin ollen tarvitse hankkia metsästyslupaa metsästääkseen näillä alueilla. Pohjois-Suomi on myös poronhoitoaluetta, joten siellä metsästäjän täytyy huolehtia siitä, ettei metsästyksestä aiheudu poroille haittaa.

Vapaa metsästysoikeus kotikunnassa

Metsästyslain 8. pykälän mukaan pohjoissuomalaiset metsästäjät saavat metsästää ilmaiseksi omassa kotikunnassaan valtion omistamilla alueilla. Tämä oikeus koskee Lapin ja Kainuun maakuntien sekä Kuusamon, Pudasjärven, Taivalkosken ja Vaalan asukkaita. Metsästyslaki on luettavissa Finlexin verkkosivuilla (finlex.fi).

Kotikunnan määrää henkilön tosiasiallinen asuinpaikka. Metsästäjän kotikunta ei siis välttämättä muutu, vaikka hän itse ilmoittaisi osoitteensa kakkosasuntoonsa, jos hän kuitenkin tosiasiallisesti asuu muualla.

Oikeus metsästää kotikuntansa valtion alueilla on pohjoisen asukkaille arvokas ja arvostettu asia, joka pitää yllä metsästyksen ja riistanhoidon perinteitä sekä kunnioittaa historiaa. Metsästäjien osuus väestöstä on suurin juuri Pohjois-Suomen kunnissa.

Metsähallitus arvioi aina ensin, kuinka laajaa paikallisten metsästys on, ennen kuin se päättää metsästyslupien myynnistä ulkopaikkakuntalaisille.

Poronhoidon huomioiminen

Metsästyskausi ajoittuu syyskuun lopulla alkavalle porojen kiima- eli rykimäajalle. Rykimäaika on porotalouden kiireisintä aikaa: porot kerätään aitauksiin ja teuraaksi menevät porot erotellaan eloporoista.

Porojen pelotteleminen on kielletty poronhoitolaissa (§ 42). Joskus voi käydä niin, että koira hajottaa porotokan tai pahimmassa tapauksessa käy kiinni poroon. Tällöin omistajan velvollisuus on ilmoittaa vahingosta ja korvata poronomistajalle ja paliskunnalle aiheutunut vahinko. Varmista etukäteen vakuutusyhtiöstäsi, että vastuuvakuutuksesi ovat voimassa ja korvaa mahdolliset koiran aiheuttamat vahingot. Poronhoitolaki on luettavissa Finlexin verkkosivuilla (finlex.fi).

Ilmoita kuollut tai loukkaantunut poro

Maastosta saattaa joskus löytyä kuollut tai haavoittunut poro. Ilmoitathan loukkaantuneesta porosta aina alueen poroisännälle tai jos muuta yhteystietoa ei ole saatavilla, hätäkeskukseen. Monet paliskunnat maksavat kuolleesta tai loukkaantuneesta porosta ilmoittavalle pienen korvauksen vaivanpalkaksi. Lisätietoa asiasta on Paliskuntain yhdistyksen sivuilla (paliskunnat.fi).

Vahinkojen ehkäisy

Ota selvää meneillään olevista poronhoitotöistä ennen metsästysreissua ja ole tarvittaessa yhteydessä paliskunnan poroisäntään. Tietoa meneillään olevista poronhoitotöistä saat porotyot.fi-palvelusta. Huomaathan, että kaikki paliskunnat eivät käytä palvelua. Poroisäntien yhteystiedot löytyvät paliskunnat.fi-sivustolta.

Noudata seuraavia ohjeita poronhoitoalueella metsästäessäsi:

Kun olet kulkenut läpi poroaidan veräjästä, sulje se kunnolla.
Älä päästä koiraa irti alueelle, jossa on meneillään poronhoitotöitä. Noudata erityistä varovaisuutta kiinteiden erotusaita-alueiden läheisyydessä.
Kouluta koirasi porovapaaksi jo ennen sen laskemista metsästysmaille. Hyvä tottelevaisuuskoulutus edesauttaa koulutusta.
Koiraa, jota ei saa koulutettua porovapaaksi tai joka vahingoittaa poroa, ei missään tapauksessa saa enää päästää irti poronhoitoalueella.
Pidä irti vain yhtä koiraa kerrallaan vaikeasti hallittavissa olevan tilanteen välttämiseksi.
Jos koira pääsee hallinnastasi, pyri kaikin keinoin saamaan se nopeasti luoksesi, koska ilman omistajan ohjausta koira ennen pitkää kohtaa poroja.
Jos koirasi joutuu hukkaan, ota yhteys myös poroisäntään. Poromiehet ovat luonnossa liikkumisen ammattilaisia, jotka saattavat tietää koirasi liikkeistä.
Jos vahinko kuitenkin sattuu, ilmoita asiasta aina avoimesti!
Ilmoita kuollut tai loukkaantunut poro

Ohjeita poronhoitoalueella metsästäville

Ulkopaikkakuntalaiset metsästäjät

Pohjoisen Suomen erityispiirre on, että samalla alueella voi metsästää useita hirviseurueita. Tämä herättää usein keskustelua paikallisten ja muiden metsästäjien välillä. Myös pienriistan metsästys puhuttaa suosikkialueilla etenkin syyskuussa, jolloin kausi alkaa.

Metsähallitus arvioi aina ensin paikallisten metsästyspaineen. Tämän jälkeen lasketaan, kuinka paljon kullekin alueelle voidaan myöntää metsästyslupia pienriistan metsästykseen. Vaikka alueet ovat laajoja, metsästäjät suosivat samoja paikkoja. Siellä, missä teitä on harvassa, koetaan ruuhkaa. Metsästäjien on lähdettävä maastoon samalta tieltä, vaikka suuntaisivatkin eri alueille.

Hirvenmetsästyksen aluelupia haetaan Metsähallitukselta tammikuussa. Lupa on haettava, jos seurueessa on yksikin ulkopaikkakuntalainen jäsen. Kokonaan paikalliset seurueet voivat hakea suoraan pyyntilupia Suomen riistakeskukselta huhtikuussa. Metsähallitus ei siis aluelupia myöntäessään tarkasti tiedä, kuinka monta seuruetta kullekin alueelle lopulta on tulossa.

Kartta: Kartalla näkyvällä alueella pohjoisessa paikallisilla on oikeus metsästää valtion alueilla omassa kotikunnassaan. Numerot osoittavat pienriistanmetsästysalueita, joille Metsähallitus myy metsästyslupia muualla asuville ihmisille. Näet kartan suurempana klikkaamalla sitä.

Kuinka paljon pohjoisessa käy ulkopaikkakuntalaisia?

Hirvenmetsästys

Vuonna 2021 pohjoisilla valtion alueilla (metsästyslain 8 §:n alue) oli hirvenmetsästäjiä yhteensä 26 000. Paikkakuntalaisia heistä oli 45 %. Ylä-Lapissa paikallisten hirvenmetsästäjien osuus on yleensä suurempi, noin 70 %.

Lisäksi sekä paikalliset että ulkopaikkakuntalaiset seurueet ottavat mukaan hirvimetsälle vieraita. Metsähallitus päätti joulukuussa 2021 rauhoittaa hirvenmetsästyksen alkukautta Lapissa siten, ettei vieraslupia myydä vielä metsästyksen ensimmäiselle jaksolle syyskuussa.

Pienriistan metsästys

Kaiken kaikkiaan pohjoisessa on paikallisia metsästäjiä noin 58 000. Kanalintuluvan ostaneita ulkopaikkakuntalaisia on vuosittain noin 30 000 henkeä.

Paikallisten osuus kaikesta metsästyksestä on noin 70 % (Luken tutkimus metsästyksestä Pohjois-Suomessa).

Onko metsästys lisääntynyt pohjoisessa?

Metsästys, kalastus ja retkeily lisääntyivät Suomessa erityisesti poikkeavien olojen aikana 2020 ja 2021, mutta sen jälkeen innostus on jälleen hieman laantunut. Sekä paikallisten että ulkopaikkakuntalaisten metsästys seuraa kuitenkin riistakantoja. Kun riistakannat ovat alhaalla, metsästysaikoja lyhennetään ja myytävien lupien määrää vähennetään.

Mistä ulkopaikkakuntalaiset tulevat?

Ulkopaikkakuntalaisten pienriistanmetsästäjien kotikunnan sijainti:

24% Kainuu ja Pohjois-Pohjanmaa
16 % pääkaupunkiseutu
13 % Savo
7 % Häme
5 % Lappi
Loput tasaisesti muista maakunnista

Lapissa ulkopaikkakuntalaisista hirvenmetsästäjistä suurin osa tulee muista Lapin kunnista. Hirvenmetsästyksessä korostuu se, että metsästäjät palaavat metsälle entiseen kotipaikkaansa. Tilastoissa he näkyvät ulkopaikkakuntalaisina, mutta saattavat kokea olevansa paikallisia.

Eikö metsästystä rajoiteta?

Metsästystä rajoitetaan, sillä muuten tilanne olisi kestämätön. Metsähallituksen erätalousjohtaja antaa kolmen vuoden välein kiintiöpäätöksen, jossa määritellään, kuinka paljon metsästyslupia voidaan enimmillään myydä jollekin alueelle.

Joka vuosi metsästyslupien määrää rajoitetaan lisäksi riistalaskentojen perusteella. Ensin huomioidaan aina paikallisten metsästäjien osuus. Sen jälkeen Metsähallituksen asiantuntijat laskevat, kuinka paljon lupia voidaan laittaa myyntiin muille.

Ulkopaikkakuntalaiset kokevat kiintiön usein liian ankaraksi, sillä suosituimmille alueille luvat loppuvat hyvin nopeasti myynnin alettua.

Metsähallitus saakin enemmän palautetta siitä, ettei ulkopaikkakuntalainen ole saanut haluamaansa metsästyslupaa. Paikalliset, joiden mielestä ulkopaikkakuntalaiset saavat liikaa lupia, ovat harvoin yhteydessä Metsähallitukseen, mutta heidän näkökulmansa tulee esille mediassa.

Onko ulkopaikkakuntalaisista mitään hyötyä Lapissa?

Metsähallitukselta luvan hankkivat metsästäjät tuovat Lappiin 13 miljoonaa euroa vuosittain. He tarvitsevat muun muassa majoitusta, ruokaa ja polttoainetta reissuillansa. Metsästäjien merkitys Lapin työllisyyteen on noin sata henkilötyövuotta.