Siirry pääsisältöön

Hete

Suonsilmäke, jonka vesi on yleensä puhdasta ja juomakelpoista. Hetteen ympärillä esiintyy usein paljon lakkoja.

Itkuvirsi

Yleensä improvisoitu valitusruno, jossa purkautuu niin itkijän oma paha olo kuin koko yhteisönkin suru. Vienan Karjalassa itkemistä kutsutaan äänellä itkemiseksi.

Kalma

Itse kuolemaa tai kuolemaan liittyviä taikavoimia tarkoittava sana

Maaemo

Vanhoissa uskomuksissa talonhaltija, joka hallitsi taloa ja varmisti, että asiat ovat kunnossa niin talon ihmisillä kuin karjallakin. Maaemoa pidettiin talon hyvänä henkenä, jota kunnioitettiin ja pidettiin hyvänä.

Maamo

Runollinen muoto äidille tai emolle.

Metsänhaltija

Metsänhaltija (tai metsänmies) oli suomalaisessa kansanperinteessä metsässä asustava henki, joka saattoi ottaa eri eläimen muodon. Metsänhaltija piti huolen, että metsää kunnioitettiin, ja saneli, mitä metsä milloinkin antaa tai jopa pahimmassa tapauksessa ottaa.

Passipoitella

Kiitellä

Patvaska

Puhemies ja häämenojen ohjaaja

Polsteri

Tarkoittaa yleensä patjaa, joka oli täytetty esimerkiksi järviruo’on tähkäpäillä. Pohjoisempana polsteri-sanaa käytettiin usein tyynystä.

Praasniekka

Ortodoksisen kirkon temppelijuhla. Käytetään myös yleisnimityksenä kirkollisesta juhlapäivästä.

Syömmikkö

Tarkoittaa pahankurisuudessaan itsepäistä ihmistä. Kainuun murretta.

Syötärakka

Äärimmäisen pahaluonteinen vanhempi naispuolinen olento, joka saattoi vaellella kylän laitamilla.

Tsasouna

Ortodoksinen rukoushuone. Sana tulee venäläisestä sanasta tšasovnja, joka tarkoittaa kappelia.