Joka vuosi Simojoen ylittää valtava määrä lohenkalastajia, jotka matkaavat kauas. Siitä Nelostien sillan alta itään ui valtava määrä lohia. Niitäkin voisi joskus jäädä pyytämään.
Lähiruoka ja villiruoka ovat suosiossa. Ne ovat hienosti sanottuna sellaisia trendejä, joista voi tulla lähivuosien megatrendejä. Jos katastrofit yleistyvät, ihmisen on itse hankittavat ruokansa mahdollisimman läheltä.
Olen huono esimerkki, sillä olen juuri pyytänyt lohta melkein maailman toisella laidalla, Vancouverissa saakka. Lähimmäinen lohijoki olisi kuitenkin 40 kilometrin päässä Oulussa. Kun ajaisin siitä vielä tunnin verran pohjoiseen, saapuisin ensimmäiselle kunnon lohijoelle eli Simojoelle.
Joki on elpynyt takavuosien alhosta, ja nyt sinne nousee tuhansia lohia. Pyysimme, voisiko Mikko Peltsi Peltola käydä selvittämässä, saisiko niitä siiman päähän ja kuinka se tapahtuisi. Tulokset ovat nähtävillä tuolla oheisella videolla. Ja ne näyttävät siltä, että minä tiedän, minne ensi kesänä menen.
Simojoella voi hyvällä omallatunnolla myös ottaa jonkun lohen evääksi. Joessa syntyvien poikasten määrään ei tällä hetkellä vaikuta se, ottavatko kalastajat saaliita talteen vai vapauttavatko he ne. Poikasia syntyy joka tapauksessa sen verran kun Simojoen kutusoraikot ja poikasten kasvualueet pystyvät kantamaan.
Ei enää maailman laidalle vaan joelle kaidalle!
