Kalojen vuoden tarinoissa arvostetaan kotimaista kalaa ja hyödynnetään pienikin saalis. Samalla järvestä poistuu rehevöittäviä ravinteita.
− Pauhaan kotimaisen kalan puolesta. Kalastan lähes joka päivä, teen kalaruokakokeiluja ja jaan niitä somessa. Fileitä, puikkoja, säilykkeitä, lasimestarityyliä... Kaikki kalat käy mulle. Särkikaloja, ahventa, nieriää, kuoretta... Hauki on mun suosikki!
Piela, Leteensuo
− Ongin niin sanotut roskakalat ahvenen ja särjen, ja jalostan ne savolaiseksi sardiiniksi. Hauesta jalostuu suolakalaa purkkiin kera sipulin ja mausteiden.
Taina, Tervo
− Arvostan kestävää kalastusta ja elinvoimaisia lajeja. Kokeilen uusia ruokareseptejä särjestä, lahnasta, säyneestä, karpista, hauesta ja mateesta. Kalastan vain sen, minkä jaksan syödä. Käytän kanadalaista mallia eli syö pienet ja anna isojen uida. Morjestaa voi, ja ihailla luontoa. Vien jätteeni aina pois, kun luonnossa tai kalalla käyn.
− Lohi ja taimenet surettaa minua pyydystämisen määrän vuoksi, ja ihmiset syövät lohta vain vähäruotoisuuden vuoksi. Voisiko ajatella, että kulttuuria muutettaisiin ja ihmiset opettelisivat hyödyntämään runsaslukuisia lajeja isompien lohikalalajien sijaan?
− Muikkua on runsaasti kun sitä vain löytää, samoin silakkaa, mutta silakassa on paikkakuntakohtaisia makueroja. Kotkassa silakan maku on terävän rautanaulamainen, Särkisalossa pehmeän rasvainen ja mehukas.
− Hoitokalastajia tarvitaan, ettei kalakanta kääpiöidy. Itse olen pistänyt korteni kekoon yhden järven osalta ja tykkään kyseisen järven kalan raikkaasta mausta. Joitakin huilivuosia olen pitänyt kalakannalle, ja tullut toisena vuonna uudestaan.
Liisa, Imatra