Aamu metsonsoitimella oli taas yksi niitä hämäriä räntäsateisia aamuja, jolloin kuvaamisesta ei tulisi mitään. Kukko soi kuitenkin aivan pöljänä läpi yön. Näytti, ettei se ehdi henkeä vetää. Ei se kyllä vetänyt koppeloitakaan, vaikka niitä kävi niiailemassa useita.

Yksi koppelo jäi seisoskelemaan pettyneen näköisenä areenalle kukon hypätessä sivummalla. Koppelon rintamasuunnasta loikki vaihtopukuinen metsäjänis. Laitoin kameraan virrat päälle, vaikka tiesin olevan liian pimeää kuvaamiseen. Painoin kuitenkin laukaisinta jäniksen ollessa aivan koppelon kyljessä kiinni. Juuri kun suljin meni kiinni, tuo jänes yritti nousta koppelon selkään. Pian se huomasi virheen tapahtuneen, vai luuliko aktin syntyneen, kun jo loikki tiehensä.

Kaiken kukkuraksi koppelo ravisteli hetken itseään niin kuin ne metsokukon ylikäveltyä ravistelevat. En välttämättä uskoisi tätä muiden kertomana, mutta kaikkea sitä näköjään sattuu, kun keväät viettää kuvauskojussa. Mukava siellä on olla vaikkei kuvaus aina onnistuisikaan.

Markku Pirttimaa, teksti ja kuva