Blogi
Mikko Rautiainen

Työpaikkahaastattelussa minulta kysyttiin, mitä urheilua harrastan.

Vastasin, että en harrasta. Nykyisin sanoisin jotain muuta. Minä nimittäin harrastan eräurheilua.

Joulun pyhät menivät perinteisen kaavan mukaan perheen ja sukulaisten kanssa herkkupöydässä istuskellen. Tuli syötyä ja juotua.

Kivaahan se tuommoinen, mutta jo tapanina mieli paloi ulkoilemaan - jahtipuuhiin.

Päivä sujahti aamuhämärästä iltahämärään, hyvässä seurassa haulikkoa ja koiria ulkoiluttaen. Saalista emme saaneet. Ruumis sai liikuntaa, mieli jännitystä. Kotikylän kavereiden kanssa oli mukava kerrata kuulumiset ja muistella menneet.

Loma jatkui ulkoillen. Liki päivittäin kävin maastossa. Välillä olin ajomiehenä rusakon perässä, välillä treenasin lintukoiraani. Kuljettuja kilometrejä kertyi. Nimenomaan maastossa kuljettuja kilometrejä.

Tätä se on eräurheilijan vuodenkierto. Talvella käydään rusakkojahdissa, keväällä pilkillä. Kesällä tallataan jokivarsien pusikoissa, syksyllä metsissä.

Pyyntivietti pitää liikkeessä ja aistit valppaana.

Eräurheilu ei ole verrattavissa huippu-urheiluun, vaan eipäs ole tarvekaan. Eräurheilu on keskivertoa arkiliikuntaa monipuolisempaa. Tämän tietää mm. sata avantoa päivän mittaan kairannut pilkkijä tai näädän perässä aamusta iltaan hiihtänyt metsästäjä. Ja eräurheilijoita on Suomessa todella suuri joukko!

Näillä mietteillä toivottelen kaikille metsästäjille, kalastajille ja luonnossa liikkujille erinomaista eräurheiluvuotta 2015!