Metsähallitus lupaa erälupia ja elämyksiä. Niille, jotka ovat nyt eristyksissä, annostelemme elämykset turvallisesti erätarinoina.
"Ajattelimme, että ei sieltä saa muuta kuin uistimeen rahkasammalta ja korkeintaan pieniä mustia ahvenia. Kun oikealla järvellä tuuli liikaa, suuntasimme pienehkölle lammelle, joka on keskellä salomaata, rämeiden ja soiden ympäröimänä. Vain pieni laskupuro yhdistää lammen virtavesiin.
Autolla pääsi melko lähelle ja polkua myöten perille. Lammella on vain kolme venettä ja meillä oli lupa lainata yhtä niistä. Se oli naapurin isännän visu ja kaunis puuvene, jonka muodoissa ja yksityiskohdissa silmä lepäsi. Vakaakulkuinen ja miten äänetön se olikaan.
Minä lähdin oppaaksi ja soutajaksi. Kalastajaksi ryhtyi parikymppinen poikani, joka on haukimiehiä. Ottivehkeitä oli pojalla joka lähtöön.
Lammella olikin aivan tyyntä. Ruska oli kauneimmillaan ja lammen rantakoivikot ja haavat hehkuivat ilta-auringossa. Vastarannalla oli muuttosorsia, jotka nousivat heti siivilleen. Joutsenpari lipui toiseen päähän lampea. Kukapa niitä koskaan hätyyttelisi ja niinpä ne kiireettöminä kaunistivat meidän maisemaamme. Piti oikein siristellä.
Poika aloitti uistelun keltaisilla väreillä. Minä sousin ja hän heitteli. Pian hän tuskastui. Ei täältä saa muuta kuin sammalta. Minä suosittelin punaista tai kuparia, mutta ei kelvannut pojalle. Puolen tunnin päästä kelpasi, mutta ei kelvannut kaloille. Ei vielä syönnin yritystäkään veden alta, mutta me ei annettu periksi. Onhan sitä kalalla käyty ennenkin, ja koettu, että se joko syö tai ei. Nyt ei syönyt.
Olin liputellut airoilla vettä hartiat puuduksissa jo puolitoista tuntia ja uistinta oli vaihdettu useasti. Lampi on matala, sen vesi on ruskeaa tai melkein mustaa ja pinnan alla on paljon sammalta. Välillä heinää ja vitaa. Vaikka ilta oli kaunis, puuvene kuin unelma ja veneessä isä ja poika, jotenkin tunnelma kiristyi. Kömpelöt lepertelyni taisivat ärsyttää. Kokeilin käänteishuumoria, mutta sitten päättelin, että olisi viisainta olla vain hiljaa. Se muuten auttoi.
Sammalta saimme paljon mutta päästimme ne takaisin. Lampi on kehityksen ja talouskasvun tuote. Kaikki sen ympärillä olevat rämeet ja suot on ojitettu 1960- ja 1970-luvulla. Ojat on vedetty ilman parempaa tietoa suoraan lampeen, joka on nyt täynnä humusta ja turvetta, niin kuin tuhannet erämaalammet ja pienet järvet ja joet ympäri Pohjois-Pohjanmaan. Se on jotenkin niin surkeaa, että tehtiin hyvää ja niin huonoa yhtä aikaa. Parannettiin metsiä ja pilattiin soita ja vesiä.
Mutta emme me sitä miettineet, puhdistelimme vain uistimia, kunnes poika sanoi, että nyt kokeillaan sinistä pientä puukalaa ja sitten tämä kalastus saa riittää.
Muutama heitto ja sitten olikin jo kiinni. Se oli siis tänä iltana sininen väri. Komea ahven nousi veneeseen ja sitten uusi heitto ja toinen ahven. Nyt jotakin tapahtui veneessä, jokin muuttui. Olikohan se tunnelma? Jo haukikin otti kiinni, tosin pienenlainen, ja se päästettiin takaisin uimaan. Uusi lyhyt heitto ja nyt jysähti aivan veneen vieressä.
Siima kiristyi ja pakeni poispäin, kunnes komea kala hyppäsi ilmaan. Se oli hyvän kokoinen ja totesin, että nyt saadaan haukifilettä. Laskin haavin veteen ja poika kelasi jo väsyvää kalaa kohti venettä. Mutta yhtä-äkkiä hauki sai jostakin supervoimat, siima kiristyi ja vapa taittui rajusti. Poika kirosi ja ihmetteli, mitä nyt tapahtui ja alkoi löysätä siimaa, joka vain juoksi ja juoksi.
Oli selvää, että jokin vaikuttava juttu siellä nyt oli. Vapa oli kaarella ja siiman päässä pantiin hanttiin ja lujasti. Laskin haavin valmiiksi veteen ja poika alkoi vetää rytmikkäästi vapaa pystyyn ja kelata siimaa sisään. Jokin kävi pinnassa ja vesi aaltoili. Tunnelmassa ei ollut enää mitään moitittavaa.
Työnsin haavin syvälle veteen ja tokaisin, että vedä ja kelaa. Onneksi haavi oli iso, mustassa vedessä kun ei voi tähdätä. Se jokin kävi veneen alla, tuli pois, mutta ei noussut pintaan. Lopulta kun sain sen koukattua veneeseen, ihmettelimme vain jotakin suurta ja monimutkaisen näköistä. Meni hetki, ennen kuin ymmärsimme, mitä näimme.
Se ei ollut se, vaan se oli ne.
Tarkkaan ottaen siinä oli käynyt niin, että uistimessa oli ollut kiinni noin puolitoistakiloinen hauki. Kun kala oli jo melkein haavissa, siihen iski kiinni toinen, noin seitsemänkiloinen hauki. Se otti puolitoistakiloisen poikittain suuhunsa ja sitten mentiin ja kamppailu alkoi. Veden vastus oli suuri, koska kala oli poikittain isomman suussa. Isompi hauki ei löysännyt missään vaiheessa saalistaan, vaikka se ei ollut uistimessa kiinni lainkaan. Taistelija makasi nyt veneen pohjalla jo melko avuttomana.
Meillä oli kaksi vaihtoehtoa, joko vapauttaa taistelija tai ottaa ja syödä sekin. En kerro muuta kuin sen, että teimme arvovalinnan. Mutta sen kerron, että poika näytti siltä, että tämäkään ei ollut viimeinen reissumme. Ja tietenkin some sai paljon, paljon hienoja kuvia. Lampi taisi myös saada uuden nimen."