Korvua-Näljänkäjoki 5574

Ostotiedot

Vuoden 2024 luvanmyynti alkaa 2.4.2024 kello 9.00.

Korvua-Näljänkäjoen yhteislupa-alueella vapaluvan voimassaoloajaksi asiakas voi valita 24 tuntia, 7 vuorokautta tai koko kauden. Vapalupien hinnat ovat seuraavat:

Alle 18-vuotias saa vapaluvan puoleen hintaan.

Alle 15-vuotias voi kalastaa samaan seurueeseen kuuluvan aikuisen vapaluvalla samaan saaliskiintiöön, jolloin hän ei tarvitse omaa vapalupaa.

Luvanostopaikat

Mistä luvan voi hankkia

Alueen palvelut

Kalastusreissua suunnitellessa kannattaa ottaa huomioon, että Korvua-Näljänkäjoen yhteislupa-alue sijaitsee harvaanasutulla alueella, ja palveluvarustus siellä on varsin vaatimaton. Etäisyydet lupa-alueen eri koskien välillä ovat pitkät, ja kauppoja ja huoltoasemia on harvassa.

Lähiseutujen majoituspaikkoja on kerätty tähän tiedostoon (PDF, 82 kt, avautuu uuteen välilehteen). Majoituksia ja muita matkailupalveluita voi etsiä myös seuraavilta verkkosivuilta:

• Suomussalmen verkkosivut (suomussalmi.fi)
• Pudasjärven verkkosivut (pudasjarvi.fi)
• Puolangan verkkosivut (puolanka.fi)
• Taivalkosken matkailusivu (visittaivalkoski.fi).

Vinkit

Harjus on pääasiallinen saaliskala Korvua-Näljänkäjoella, ja sitä esiintyy tasaisesti koko lupa-alueella. Hyviä ajankohtia harjuksen kalastamiseen ovat kesäkuun juhannuksen tienoot ja syksy, kun vedet viilenevät. Silloin etenkin iso harjus on hyvin syönnillään ja napattavissa. Syksyllä harjukset siirtyvät mietoihin virranosiin, kuten koskien loppuliukuihin, niskoille ja nivoihin. Ylipäätään harjus viihtyy mietovirtaisissa virranosissa, joissa riittää syvyyttä ja suojaa. Alueen harjukset ovat kooltaan keskimäärin 20­–40 senttiä, mutta suurimmat purje-evät voivat venyttää mittanauhaa jopa puolen metrin paremmalle puolelle.

Taimenta esiintyy harvakseltaan koko alueella, mutta verrattain paremmat mahdollisuudet täpläkylkien narraamiseen on Korvuanjoessa. Alku- ja loppukesä ovat taimenen kalastukseen hyviä ajankohtia. Taimenta on nopeammissa osissa koskia kuin harjusta, joskus jopa yllättävänkin kiivaassa koskessa. Vähimmäismitan täyttävän taimenen saaminen alueelta voi olla vaikeata muttei millään lailla mahdotonta.

Taimen on rauhoitettu kalastukselta 1. syyskuuta–30. marraskuuta. Vastuullisena kalastajana vältät tuolloin kalastamista ja kahlailua alueilla, joissa taimenta esiintyy.

Kalastajan kannattaa etsiä syrjäisiä koskia, jotka ovat säästyneet kovimmalta kalastuspaineelta. Laajan alueen mahdollisuudet ovat eritoten siinä, että se kestää kalastuspainetta paremmin kuin yksittäiset koskikohteet. Aina on paikkoja, joissa ei ole juurikaan kalastettu. Huolellinen karttasuunnittelu ennen kalastusta ja maastossa nähty vaivannäkö voidaan palkita ruhtinaallisesti.

Hellejaksojen aikana sekä harjuksen että taimenen kalastus voi olla haasteellista vähäisen vesitilanteen ja lämmenneiden pintavesien vuoksi. Tällöin kalastus kannattaa ajoittaa ilta- ja yöaikoihin.

Passiivisille kaloille kannattaa kokeilla vieheen tai perhon roikottamista paikallaan oletetun kalan edessä. Kala saattaa iskeä yllättävän pitkän roikotuksen tuloksena…

Alue sopii kalastuskohteeksi vesiretkeilijöille. Pääuomissa virtaa riittävästi vettä kuivimpinakin aikoina.

Varusteet

Koskien koluamiseen käyvät hyvin tavanomaiset pienet ja keskiluokkaiset viehe- ja perhokalastusvälineet. Varsikin viehekalastukseen riittää hienosti ultra light -luokituksen välineet, joilla harjuksen kalastus on mielekästä.

Kahluuvarusteet helpottavat kalastamista perholla, sillä takaheittotilaa ei useissa paikoissa ole ja rannan kasvillisuus on voimakasta. Tällöin myös kahluusauva tai vastaava apuväline on hyvä olla mukana, sillä jotkut kosket ovat vaikeita kahlata.

Kokeilemisen arvoisia vieheitä ovat pienet koskivaaput ja lipat. Kannattaa kokeilla myös pieniä nirhoja, väreissä hopea tai kulta.

Perhoista mustat tai ruskeat kuulapäänymfit, musta leech, Muddler Minnow, pienet tinselit sekä Ylämaan Pajero ovat antaneet tapahtumia.

Kalaveden hoito

Korvua-Näljänkäjoen yhteislupa-alueelle ei enää istuteta kaloja lainkaan, ja vanhoista velvoiteistutuksistakin on jo aikaa. Viimeiset istutukset lupa-alueelle on tehty vuonna 2008. Tämän vuoksi kalastaja voi olettaa, että saaliskalat ovat pääosin luonnonkierrosta peräisin. Tarpeen vaatiessa istutukset tullaan toteuttamaan ainoastaan alueen luontaisten kalojen eli harjuksen ja taimenen poikasistutuksilla.

Jokien perkaus ja kunnostus

Alue kuuluu Iijoen vesistön Näljängän reittiin. Alueen joet tunnettiin kalaisina vesinä menneinä aikoina, mutta 1950–60-luvulla kosket perattiin uittotyön helpottamiseksi. Siitä alkoi lohikalojen ahdinko vesissä, sillä koskissa ei ollut enää kaloille suojaa tarjoavia kiviä ja niiden lisääntymisalueetkin kärsivät samalla. Alennustilaa pahensivat entisestään vielä samoina vuosikymmeninä toteutetut metsien ojitukset. Erityisesti taimenkantojen elinvoimaisuus romahti olemattomiin.

Pohjois-Pohjanmaan ja Kainuun ympäristökeskukset toteuttivat alueen koskien kunnostamisen vuosina 1988–2002. Viimeisin kunnostustoimenpide alueella oli vuonna 2010, kun Metsähallitus teki Korvuanjokeen kymmeniä soraikkoja taimenen lisääntymisalueiksi.

Viimeiset palautusistutukset kunnostetuille koskille tehtiin vuonna 2007, jonka jälkeen istutuksia ei ole tehty – paria kokeiluluontoista meritaimenen ja lohen pienpoikasistutusta lukuun ottamatta. Istutuskokeilut liittyivät Vaelluskalat palaavat Iijokeen -hankkeeseen.

Kalaston nykytila

Harjus on Korvua-Näljänkäjoen koski- ja virtapaikkojen tärkein saaliskala, ja sitä esiintyy alueella tasaisesti. Harjusta istutettiin palauttamistarkoituksessa kunnostettuihin koskiin vuosina 1999–2006. Istutetut harjukset olivat Iijoen kantaa. Nykyään alueen harjuskannat ovat elinvoimaiset ja lisääntyvät luontaisesti.

Otollisia jokikohteita harjuksen kalastamiseen ovat Naamanka-, Näljänkä-, Lyly- ja Korvuanjoki sekä Korpijoki. Kookkaita harjuksia on tiettävästi saatu ainakin Näljänkä- ja Korvuanjoen koskilta.

Taimen on alueella selkeästi harvinaisempi saalis kuin harjus, sillä sen lisääntyminen alueella on kokonaisuudessaan vähäistä tiettyjä jokialueita lukuun ottamatta. Verrattain eniten taimenta esiintyy Korvuanjoessa, mutta sielläkin poikastuotannon vuosittainen vaihtelu on voimakasta. On viitteitä siitä, että Korvuanjoen taimenet käyttäisivät syönnösalueenaan yläpuolista Korvuanjärveä, joka on hyvä muikkujärvi. Järviltä takaisin vaeltaneita taimenia on kuitenkin harvassa.

Taimenta istutettiin kunnostettuihin koskiin vuosina 1999–2007. Istutukset toteutettiin taimenilla, jotka olivat Rautalammin reitin ja Kitkajoen Jyrävän yläpuolista kantaa. Jokien sivu-uomissa esiintyy paikallista kääpiöitynyttä taimenta, "tonkoa", mutta nämä purot toimivat myös poikasalueena pääuomaan vaeltaville taimenille. Tästä syystä nämä sivu-uomat on syytä jättää rauhaan kalastukselta, eivätkä ne kuulukaan lupa-alueeseen.

Merkittävimmät taimenen poikastuotantoalueet Korvuanjoessa ovat kokonaan rauhoitettuja kalastukselta. Poikastuotannon kehittymistä on tarkoitus seurata jatkossa.

Jokialueilla esiintyy myös haukea ja ahventa, jotka saattavat tukistella vieheitä alueen koskillakin. Alueella on myös siikaa, mutta se on harvinainen saalis koskilla.

Joet ja virtaamat

Lupa-alueen joet

Korpijoki

• Korpijoen keskileveys on 20–45 metriä.
• Saaliskalat ovat harjus ja satunnaisesti taimen.
• Kosket hankalia kahlattavia.
• Paikaksi suositellaan Korpikoskea.

Korpijoki on Näljängän reitin pääjoki, jonka kautta koko lupa-alueen vedet laskevat kohti Iijokea. Tämä näkyy erityisesti koskien koossa. Korvua-Näljänkäjoen vapalupa oikeuttaa kalastamaan Korpijoen yläosissa Vääräkoskesta alaspäin Korpikoskeen saakka, joilla on pituutta noin 7 kilometriä. Korpijoen Korpikoski on yksistään yli 2 kilometriä pitkä.

Korvuanjoki

• Korvuanjoen pituus on 50 kilometriä.
• Keskileveys on 12–14 metriä.
• Saaliskalat ovat harjus ja taimen.
• Kurjenkosken alueella saa kalastaa ainoastaan perinteisin perhokalastusvälinein.
• Suositeltuja paikkoja ovat Murennuskoski, Säynäjänkoski, Purkajankoski, joka alkaa Korvuanjärven luusuasta, sekä Lahnasenkoski, jossa on Metsäkylän kyläyhdistyksen ylläpitämä kota ja tulipaikka.

Korvuanjoella kansalliskirjailijamme Kalle Päätalo osallistui uittohommiin neljänä kesänä 1930-luvulla. Joella on myös mielenkiintoinen historia jokihelmisimpukkajokena: sieltä kuuluisa helmenpyytäjä Konrad Hollo löysi vuonna 1925 Kainuun suurimman helmen, joka huhupuheiden mukaan päätyi Ruotsin tai Englannin kruununjalokivien joukkoon. Sittemmin raakkukannat romahtivat kovan helmenpyynnin, elinympäristön tuhoutumisen ja lohikalojen ahdingon myötä. Alueella on jäljellä vanhojen yksilöiden muodostamia raakkuesiintymiä, jotka eivät ole lisääntyneet enää vuosiin. Raakku on luonnonsuojelulain nojalla rauhoitettu: siihen ei saa koskea, eikä sitä saa nostaa vedestä. Alueella on meneillään hankkeita, joiden tarkoituksena tutkia keinoja raakkukantojen elvyttämiseksi.

Korvuanjoki alkaa Korvuanjärvestä ja laskee Korpijokeen. Pituutta tällä etapilla on 50 kilometriä, josta koskea on reilut 10 kilometriä, virtapaikat mukaan lukien miltei 20 kilometriä. Pudostuskorkeutta Korvuanjärven ja Korpijoen välillä on noin 100 metriä.

Korvuanjoki kunnostettiin kokonaisuudessaan vuosina 1988–2002, jonka jälkeen suuri osa joesta on ollut pitkään rauhoitettuna. Tämä on vahvistanut erityisesti taimenen elinvoimaisuutta ja luonnontuotannon elpymistä joessa. Osa rauhoitusalueista purettiin uuden yhteisluvan myötä, mutta merkittävimmät taimenen poikastuotantoalueet ovat vieläkin rauhoitettuja kalastukselta. Korvuanjoki on kirkasvetisin joki Korvua-Näljänkäjoen yhteislupa-alueella.

Lylyjoki

• Lylyjoen pituus on 20 kilometriä.
• Keskileveys on 12–15 metriä.
• Saaliskalat ovat harjus ja satunnaisesti taimen.
• Suositeltuja paikkoja ovat Taivalkoski sekä Kinkelinkoski, jonka rannalla on laavu ja tulipaikka.

Lylyjoki saa alkunsa Lylyjärvestä ja laskee Näljänkäjokeen. Lylyjoen kosket kunnostettiin vuonna 1994.

Välijoki

• Välijoen pituus on 3 kilometriä.
• Keskileveys on 4–6 metriä.
• Saaliskalat ovat harjus, taimen ja hauki.

Välijoki on pienimuotoinen jokikohde, jossa on vain muutama koski- ja virtapaikka. Sen rannat ovat pensaikkoisia ja vaikeakulkuisia. Välijoki sopii haastavasta purokalastuksesta kiinnostuneille.

Näljänkäjoki

• Näljänkäjoesta 16 kilometrin mittainen osuus kuuluu lupa-alueeseen.
• Keskileveys on yläosissa 6–10 metriä ja alaosissa 20–25 metriä.
• Saaliskalat ovat harjus sekä harvoin taimen.
• Suositeltuja paikkoja ovat Juurikkakoski, Pitkäkoski ja Vääräkoski.

Näljänkäjoki alkaa Näljänkäjärvestä ja laskee vetensä Suolijärven kautta Korpijokeen. Pudotuskorkeutta tällä matkalla on yhteensä 47 metriä. Joen uoman latvaosat ovat pienikokoisia, mutta alavirrassa uoman koko kasvaa, ja Väärä- ja Kiehtäjänkoskissa uoma on jo varsin suuri. Näljänkäjoella on alueita, jotka ovat ennen yhteislupa-alueen perustamista olleet pitkän aikaa rauhoitettuja, kuten Juurikkakoski, Pitkäkoski ja Kiehtäjänkoski. Joki kunnostettiin vuosina 1999–2000, ja viimeiset istutukset jokeen tehtiin vuonna 2005.

Naamankajoki

• Naamankajoen pituus on 4,5 kilometriä.
• Keskileveys on 10–13 metriä.
• Saaliskala on harjus.
• Suositeltuja paikkoja ovat Kokkokoski ja Harrivirta.

Lupa-alueella virtaava Naamankajoki saa alkunsa Naamankajärvestä ja laskee vetensä Näljänkäjokeen. Jokijakso on miltei kokonaan koskea, sillä välissä on vain yksi pieni suvanto-osuus. Joen kosket on kalataloudellisesti kunnostettu vuonna 1999. Sen yläosat muodostuvat kovavirtaisesta koskialueesta ja alaosa on mietovirtaisempaa. Jokiosuus on kokonaisuudessaan perhokalastusaluetta, jossa kalastaminen on sallittu ainoastaan perinteisin perhokalastusvälinein. Koskille pääsee metsäautoteiden kautta, jotka kulkevat Joukokylän lähistöltä Luokkalasta Parkkilaan.

Karsikkojoki

• Karsikkojoen pituus on 7 kilometriä.
• Keskileveys on 4–6 metriä.
• Saaliskalat ovat hauki ja ahven.

Karsikkojoki on pieni jokikohde, jossa ei ole koskialueita. Joen rannat ovat pensaikkoisia ja vaikeakulkuisia.

Ympäristö

Korvua-Näljänkäjoen yhteislupa-alueen jokien rannat ovat pääosin metsätalousaluetta, mutta alueella on myös vanhojen metsien suojelualueita. Mikäli haluaa kalastaa mahdollisimman luonnonmukaisessa ympäristössä, niin kannattaa suunnata näille suojelun piirissä oleville metsäalueille:

• Korvuanjoen yläosissa Kuurnakosken ja Särkikosken etelärannat
• Korpijoen molemmat rannat
• Näljänkäjoen Pitkäkosken alaosa – Oravikosken yläosa
• Lylyjoen Taivalkosken alaosa.

Luontoihmisen kannattaa käydä ehdottomasti myös Siikavaaran luonnonsuojelualueella, joka on maisemien ja kasvilajiston puolesta yksi maamme arvokkaimmista luonnonsuojelukohteista. Alueella on kattavat retkeilyrakenteet ja polut. Se sijaitsee Korpijoen itäpuolella.