Metsähallitus turvaa hirvikannan säätelyn jatkuvuutta

Tärkein riistaeläimemme, hirvi, on yhteiskunnallisesti merkittävä laji, jonka aiheuttamat vahingot metsissä ja liikenteessä sekä hyöty saaliina, virkistysarvona ja osana elinympäristöään ovat suomalaisen luontoarvokeskustelun ytimessä. Hirvikannan koko on metsästyksen kautta säädeltävissä, jolloin kantatavoitteen asettamiseen kohdistuu erityinen huomio. Eri intressien yhteensovittamisen kannalta toimiva kannan säätelyjärjestelmä on avainasemassa. Valtion metsien ja metsästysoikeuksien haltijana Metsähallituksella on tässä merkittävä rooli.

Aiemmin hirvikannan säätelyä tarkasteltiin lähinnä vahinkojen ja kannan koon tai saalismäärän välisenä, yksinkertaistettuna ja euroina mitattavana suhteena. Vaikka julkisessa keskustelussa edelleen korostuvat metsävahingot, hirvikannan säätelyyn kohdistuvat paineet ovat huomattavasti moniulotteisemmat ympäristönmuutoksen, suurpetojen runsastumisen sekä metsästyksen sosiaalisten ja hyvinvointivaikutusten lisääntymisen myötä.

Hyvän tietopohjan lisäksi hirvikannan onnistunut säätely perustuu vapaaehtoisuuteen ja motivoitumiseen sekä maanomistajien että metsästäjien taholta. Molempien osapuolten etu on aktiivinen, alueellisesti kattava metsästys, joka tuottaa tietoa hirvikannasta ja edellytykset kannan koon ja vahinkojen rajoittamiseen.

Itäisessä Suomessa moni hirvikannan säätelyyn liittyvä haaste konkretisoituu. Vaikka kanta on paikoitellen hyvinkin harva, taimikkovahinkoja esiintyy silti. Suurpedot huomioidaan pyyntilupamäärissä, mikä vähentää metsästettävien hirvien osuutta. Sudet vaikeuttavat koirametsästystä, ja hirvikoirien rekisteröintimäärät ovatkin vähentyneet selvästi. Hirvenmetsästyksen edellytykset heikkenevät monessa seurassa, ja metsästäjäkunnan ikääntyessä riski toiminnan passivoitumisesta tai lakkaamisesta kasvaa. Tämä vaikuttaa vapaaehtoisuuteen perustuvan, paikallisen riistahallinnon kykyyn hoitaa lakisääteisiä tehtäviään, kuten ampumakokeiden ja metsästäjätutkintojen järjestämistä. Suurriistavirka-avun (SRVA), joka muun muassa huolehtii kolareissa loukkaantuneiden hirvieläinten lopettamisesta tai taajamakarhujen karkottamisesta, järjestämisen edellytykset heikkenevät yhtä lailla.

Metsästysseuratoiminnan hiipumisella on myös laajempi, sosiaalinen merkitys. Harvaan asutuilla alueilla metsästysseurat ovat tärkeä osa maaseudun yhteisöllisyyttä ja usein kylän aktiivisin, jopa ainoa toimija. Yksittäisen metsästäjän harrastusta laajemmin hirvenmetsästys kannatteleekin monen seuran ja kylän toimintaa ja riistahallinnon vapaaehtoistyötä.

Jos metsästysseuraverkosto pääsee rapautumaan, sen rakentaminen uudelleen on vaikeaa. Harvan hirvikannan alueilla, erityisesti siellä missä suurpetoja esiintyy runsaasti, hirvikannan tiheyden tulisikin olla riittävä turvaamaan metsästyksen jatkuvuus. Vaikka tämä voi paikoin lisätä metsävahinkojen riskiä, vahinkojen hallintaan on käytettävissä myös metsätalouden omia keinoja. Kuten historiamme osoittaa, hyvissä olosuhteissa hirvikanta voi kasvaa nopeasti. Siksi metsästyksen alueellinen kattavuus ja jatkuvuus ovat avainasemassa hirvikannan hallinnan toimivuuden varmistamisessa.

Valtion maiden yli seitsemän miljoonan hehtaarin metsästysalueet painottuvat Pohjois- ja Itä-Suomeen, jossa Metsähallituksella on tärkeä rooli hirvikannan säätelyssä ja hirvenmetsästyksen jatkuvuuden turvaamisessa. Vuosittain noin 27 000 metsästäjää, eli neljännes kaikista hirvenmetsästäjistä, käyttää Metsähallituksen alueita. Etenkin eteläisessä Suomessa vuokraamme alueita paikallisille seuroille, mikä parantaa monen seuran metsästysmahdollisuuksia ja laajentaa metsästyksen piirissä olevan alueen kattavuutta. Pohjois- ja Itä-Suomessa paikallisille seuroille ja seurueille osoitetaan alueita hirvenmetsästykseen noin 350 alueella. Valtion maat tarjoavatkin runsaasti hirven metsästysmahdollisuuksia niille metsästäjille, joilla kotikunnassaan on vapaa metsästysoikeus valtion mailla. Muualla asuvista, hirvijahtiin Metsähallituksen lupa-alueille haluavista etusijalla ovat metsästäjät, joilla ei ole muuta mahdollisuutta hirven pyyntiin. Viime vuosina Metsähallituksen kautta tätä mahdollisuutta on vuosittain hyödyntänyt noin 15 000 metsästäjää vuodessa.

Yhdessä meidän tulee huolehtia hirvenmetsästyksestä. Samalla huolehdimme hirvikannasta, riistahallinnosta ja jopa monen kylän sosiaalisesta hyvinvoinnista.

Vesa Ruusila, erätalousjohtaja