Kunnianpalautus kenttälapiolle

Syksyn vilkkain jahtikausi on käsillä. Tällä viikolla alkanut kanalintujahti tuo pienriistan metsästäjien pääjoukot metsiimme. Kanalintumetsästäjien lisäksi Pohjois-Suomessa ovat liikkeellä syyskuun alussa aloittaneet hirvenmetsästäjät, ja jonkin verran poronhoitoalueen karhuluvan ostaneitakin koirineen on erityisesti itäisen Lapin ja Kainuun valtionmaan lupametsästysalueilla. Metsästäjien lisäksi metsissä liikkuu syyskuulla monenlaisia retkeilijöitä: maastopyöräilijöitä, maastoratsastajia, marjastajia, sienestäjiä ym.

Miksi kenttälapio livahti otsikkoon? Useamman päivän luontoretkellä (kategoria, johon pienriistan metsästysretki sopii mainiosti) kansalaiset leiriytyvät luontoon. Luonnossa leiriytyminen vaatii monen asian huomioon ottamista. Leiripaikan tulisi olla yhtä aikaa helposti ajoneuvolla saavutettavissa, mutta kuitenkin selkeästi suojassa muilta kulkijoilta ja liikenteen melulta. Vaikea yhtälö toteuttaa käytännössä. Itse suosittelen kaikille leiripaikan rauhallisuuden merkityksen korostamista; jo puolen kilometrin etäisyys metsäautotiestä tuo rauhallisen paikan tunnun eräleiriin. Hyvä vesipaikka ja kohtuullisen helposti saatavat tulipuut ovat luonnollisesti hyvän leiripaikan muita ominaisuuksia.

Eräretkeilijällä on monipuolinen retkivarustus mukanaan: teltta tai laavukangas, makuupussi, kirves, puukko, saha yms. Kenttälapion soisin kuuluvan myös retkeilijän varustukseen, ainakin silloin kun liikutaan ja leiriydytään useamman henkilön ryhmänä luonnossa. Kenttälapio painaa vajaan kilon, joten kaikkien ei kannata lapiota kuljettaa, vaan yksi lapio riittää hyvin yhdellä leiripaikalla.

Useamman vuorokauden leiriytyminen tuottaa väkisinkin ihmisperäistä jätettä luontoon. Ihmisjätökset tulee haudata maahan eräolosuhteissa. Kolmekymmentä senttiä syvän käymäläuran kaivaminen sujuu mukavasti kenttälapiolla, ja leirin siivouksen aikana lapiolla on hyvä peittää syntyneet jätökset. Myös pienen määrän maatuvaa jätettä voi haudata leirikäymälään (lasi-, metalli- ja muoviroskat tuodaan tietysti pois metsästä). Ihmisjätösten huolellinen hautaaminen on erityisen tärkeä alueilla, joilla syksyn kuluessa liikkuu toisiakin eränkävijöitä koirineen. Metsästyskoira on erityisen hyvä löytämään syksyisestä metsästä ihmisen jätöksen, ja aika moni koira näyttää suorastaan nauttivan piehtaroidessaan jätöksessä. Tällaisen koiran autoon ottaminen ja kotiin vienti on haasteellinen tehtävä.

Haju- ja esteettisten haittojen torjumisen lisäksi hyvällä leirihygienialla voidaan vähentää erilaisten suolistoperäisten sairauksien leviämistä. Jo muutamana keväänä on vakiouutiseksi muodostunut vatsatautiepidemioiden esiintyminen suosituilla retkeilykohteilla, erityisesti kansallispuistoissa. Perussyynä näihin vatsatautiepidemioihin lienee ollut puutteellinen käymälähygienia. Eräretkellä vatsatautiin sairastuminen ei ole leikin asia. Ankara suolistosairaus vetää retkeilijän yleiskunnon varsin nopeasti heikoksi ja avun saaminen vakavammin sairastuneelle on hankalaa ja yhteiskunnalle kallista. Ja tietysti koko vuoden tarkkaan suunniteltu eräretki on pilalla koko vatsatautiin sairastuneelta eräseurueelta.

Suosituimmillakaan pienriistan metsästysalueilla ei toistaiseksi ole esiintynyt vatsatautia uutiskynnyksen ylittävässä määrin. Pidetään kaikki hyvällä käymälähygienialla tämä tilanne jatkossakin hyvänä.

Pasi Kamula

Sissikomppanian hygieniavastaava vm -79