Kanalintulupien myynti lähestyy – miksi luvat loppuvat ja miksi nykyinen myyntimalli?

Kesä lähestyy ja monelle metsästäjälle koittaa vuoden jännittävin hetki – kanalintulupien myynti. Moni istuu valmiina koneen äärellä, sormet näppäimistöllä, toivoen että juuri tänä vuonna luvat osuvat kohdalle. Ja silti jo muutamien minuuttien jälkeen osa jää ilman. Pettymys on todellinen, ja kysymys nousee joka vuosi uudelleen: miksi näin käy?

Taustalla ei kuitenkaan ole sattuma tai järjestelmän vika, vaan tarkkaan rakennettu kokonaisuus. Myyntiin tulevien kanalintulupien määrä suunnitellaan vuosittain lintukannan koon ja sen kehityssuunnan, edellisten vuosien saaliiden sekä metsästyspaineen perusteella. Esimerkiksi pohjoisessa huomioidaan paikallisten vapaa metsästysoikeus kotikunnan valtion alueilla. Lopputuloksena syntyy huolella laadittu suunnitelma siitä, kuinka paljon metsästystä lintukannat kestävät, ja sen perusteella puolestaan määräytyvät lupakiintiöt.

Kun yhä useampi haluaa lähteä jahtiin, mutta lupamäärä pysyy sidottuna kestävään käyttöön, syntyy väistämättä tilanne, jossa luvat eivät riitä kaikille. Suosituimmilla alueilla kysyntä ylittää tarjonnan moninkertaisesti, ja siksi luvat katoavat nopeasti myynnin alkaessa.

Kaikki lupia ei myöskään laiteta kerralla myyntiin. Kesäkuun myynnissä tarjotaan vain osa luvista, koska vielä ei tiedetä, millainen lintusyksy on tulossa. Lopulliset päätökset kokonaiskiintiöistä tehdään vasta loppukesällä, kun tuoreet riistalaskennat kertovat, miten kesän pesintä on onnistunut ja millainen lintukanta oikeasti on. Tämä tarkoittaa, että varovaisuus ohjaa päätöksiä. Se on ainoa tapa varmistaa, että metsästys on mahdollista myös tulevaisuudessa.

Joka vuosi esiin nousee myös ajatus arvonnasta. Se kuulostaa reilulta: jokaisella olisi sama mahdollisuus. Todellisuudessa se ei kuitenkaan ratkaisisi ongelmaa. Luvat olisivat edelleen yhtä vähissä, mutta niiden jakaminen muuttuisi monimutkaiseksi. Pitäisikö arpalipukkeen jättämismahdollisuuden olla henkilökohtainen ja vain yhdelle alueelle, vai pitäisikö olla mahdollista kytkeä koko kaveriporukan luvat samaan arvontaan ja vieläpä vaihtoehtoisetkin aluetoiveet? Entä pitäisikö etusijalle asettaa ne, joilla ei ole muita metsästysmahdollisuuksia, ja kuinka tämä todennettaisiin? Näihin kysymyksiin ei ole yksinkertaisia vastauksia, ja niiden ratkaiseminen tekisi koko lupamyyntiprosessista raskaan, hitaan ja tarvittavien järjestelmäuudistusten vuoksi hintavankin, mikä heijastuisi myös lupahintoihin.

Arjessa arvonta aiheuttaisi myös uudenlaisia pulmia. Kanalintureissu ei ole useimmille yksin tehtävä retki, vaan yhteinen kokemus. Jos osa porukasta saisi luvan ja osa ei, suunnitelmat hajoaisivat helposti ennen kuin ne edes alkavat. Nykytilanteessa luvanostajat voivat kuitenkin heti reagoida, jos ensisijaiset luvat jäävät saamatta, ja yrittää vaihtoehtoista aluetta tai ajankohtaa saman tien.

Ehkä juuri siinä on nykyisen järjestelmän suurin vahvuus: se on nopea, avoin ja joustava. Kaikki näkevät lupien saatavuuden reaaliajassa, ja päätöksiä voi tehdä lennossa. Kaikki eivät saa juuri sitä, mitä ensisijaisesti haluaisivat, mutta useimmilla on mahdollisuus löytää muu itselleen sopiva vaihtoehto.

Kun luvat taas tänä vuonna tulevat myyntiin, tilanne toistuu. Joku onnistuu heti, toinen etsii uuden suunnitelman ja kolmas jää odottamaan syksyn lisäkiintiötä. Kaikkia toiveita ei voida täyttää, mutta taustalla oleva tavoite on sama: varmistaa, että kanalintukannat säilyvät elinvoimaisina ja metsästyksen ilo säilyy vuodesta toiseen.