Noin 700-luvulla maamme pohjoisosiin levinnyt uusi asuinpaikkatyyppi. Latomukset muodostivat kodan tulisijan ja erottuvat maastossa edelleen matalina ja neliskulmaisina kivilatomuksina.
Pahta
Jyrkkä kallioseinämä
Praatitoveri
Keskustelukumppani
Purnu
Lihojen säilytystä varten tehty maakuoppa. Purnussa olevat lihat peitettiin yleensä suurilla kivillä, mikä esti petojen pääsyn lihavarastolle. Samuli Paulaharju kertoi purnun rakentamisesta seuraavasti:
”Kivikkovaaroihin mullostethiin ja ladottiin saihon seinät ja pohja kivistä. Kuoppa täytettiin lihoilla. Sitten lyötiin lihojen peitoksi tuohia taikka särkylautoja, vielä laudoille raskaita pölkkyjä sekä kiviä. Lihan hajuun sai tyytyä ovelinkin ahma, ei päässyt makuun.”
Pystypääkahvit
Lapinkahvit eli pystypääkahvit ovat vahvemman makuiset, sillä teossa säästetään vettä. Useimmat kutsuvat pystypääkahveja myös pikaisesti nautituiksi, kiireessä, seisaaltaan juoduiksi.
Saivo
Pyhä järvi. Usein pieniä, kirkasvetisiä, syviä ja jyrkkärantaisia tunturi- ja vaarajärviä, joita kapeat salmet tai pienet joet yhdistävät muuhun vesistöön. Toisinaan saivot ovat myös umpinaisia tunturi- ja vuomajärviä, joista ei lähde ja joihin ei laske minkäänlaista jokea. Aikoinaan jokaisella lappalaisella oli oma saivonsa, jossa käydä kalaa pyytämässä.
Seita
Yleensä ihmis- tai eläinprofiilia muistuttava kivi, siirtolohkare tai pahta. Seitana saattoi toimia myös kokonainen tunturi, lähde tai vanha puu. Jokaisella kyläkunnalla oli oma seitansa, jota voideltiin kalanrasvalla tai poronkuulla kolmekin kertaa vuodessa tai jopa jokaisella saalistuskerralla. Seidalle annettiin myös suurempia uhrilahjoja, kuten peura- tai porohirvaiden suuria sarvia sekä kalojen päitä ja silmiä. Seidalle oli kumarrettava aina metsälle tai kalaan mennessä, mutta naiset ja kotieläimet eivät saaneet edes lähestyä sitä.
Väärti
Tarkoitti tässä tapauksessa kestiystävää. Kestiväärtit hyötyivät toistensa kestityksistä ja olivat valmiit tarjoamaan sitä molemminpuolisesti
