Siirry pääsisältöön

Domna Hilipäntytär Huovinen (1878–1963)

Domna Huovinen oli vienankarjalainen itkuvirsilaulaja. Huovinen, omaa sukua Karhunen, syntyi Vienan Karjalassa Venäjän puolella Vuokkiniemen kylässä. Mennessään naimisiin kuivajärveläisen Hilippä Huovisen kanssa hän muutti Suomeen, ja pariskunta asettui Kuivajärvelle.

Domna oli taitava itkuvirsilaulaja, joka itki seudun asukkaiden häissä ja hautajaisissa. Kun Suomen ja Venäjän välinen raja aikoinaan suljettiin, Domnan suku jäi Venäjän puolelle. Vierailut eivät olleet mahdollisia, mutta suvun naiset keksivät keinon pitää yhteyttä. He asettuivat järven kummallekin rannalle ja kertoivat kuulumisiaan itkuvirsiä laulaen. Rajavartijat eivät ymmärtäneet laulua viestimiseksi vaan luulivat naisten kutsuvan lehmiään, eivätkä he näin ollen puuttuneet asiaan.

Domna Huovisen mukaan on nimetty Kuivajärvellä sijaitseva Suomen vienalaisten runonlaulajien kunniaksi pystytetty Domnan pirtti.

Miines "Miina" Huovinen (1837/1838–1913)

Miina Huovinen oli tunnettu tietäjä ja parantaja, joka toimi Ylivuokin alueella myös patvaskana eli puhemiehenä ja häämenojen ohjaajana. Tietäjän taidot ja taiat hän oli oppinut isoäidiltään Toarielta. Nämä taiat olivat niin vahvoja, että tarinoiden mukaan parannettava tervehtyi ennen kuin tietäjä oli taikasanansa asettanut.

Miina asui vaimonsa kanssa Murhijärven itäpuolella Autioniemessä. Miina oli kuitenkin paljon poissa kotoa, ja tilan hoito lankesi Iro-vaimon harteille. Huono onni seurasi heitä, ja karhu teki tuhojaan Miinan karjalle. Kerran Miinan ollessa matkoillaan vaimo lypsi navetassa yksin lehmiä. Yhtäkkiä hän huomasi katsovansa karhua silmästä silmään, minkä jälkeen hän ei enää suostunut asumaan Autioniemessä. Pariskunta purki Autioniemen pirttinsä ja muutti takaisin Hietajärven rantaan.

Johannes ”Jussi” Huovinen (1924–2017)

Hietajärven kylässä asui vuoteen 2017 saakka maamme viimeinen runonlaulaja Jussi Huovinen. Runonlaulajana ja vienankarjalaisen lauluperinteen puolestapuhujana elämäntyönsä tehnyt Huovinen oli viimeiseen saakka terävä mies. Piippuaan poltellen hän muisteli värikästä elämäänsä tarinoin ja lauluin. Elämä Hietajärvellä ei ollut aina helppoa, mutta Huovinen kertoi sen olleen henkisesti niin rikasta, että maallisilla asioilla ei ollut väliä. Luonto ja kulttuuri olivat elämässä maallisia asioita tärkeämpiä.

Jussi Huovinen syntyi runonlaulajaksi. Pitkään vienankarjalainen perinnekulttuuri eli koskemattomana Jussi Huovisen lauluissa, mutta viime vuosina tutkijat ovat tallentaneet niitä myös tulevien sukupolvien kuultavaksi.

Enni-vaimonsa (1926–2009) kanssa Huovinen asui vienankarjalaiseen tyyliin rakennettua taloa Hietajärven rannassa. Talon pihapiirissä on myös Huovisen lapsuudenkotia jäljittelevä perinnepirtti, jossa käy vuosittain satoja vierailijoita.

Jussi Huovisesta tehtiin Selma Vilhusen ohjaama Laulu-niminen elokuva vuonna 2014.

Toarie Huovinen (k. 1861)

Huovisen esiäiti on Toarie Huovinen (k. 1861), jonka laulut vaikuttivat myös Kalevalaan. Muinaismuistojen kerääjä D. E. Europaeus tapasi Toarien vuonna 1846. Toarielta keräämistä lauluista kävi ilmi, että Joukahainen oli Pohjolan isäntä, jonka Lemminkäinen surmasi Pohjolan häissä. Alkuperäisessä Kalevalassa Pohjolan isäntä tapetaan, minkä jälkeen elävästä Joukahaisesta vielä lauletaan. Lönnrot otti huomion vakavasti ja korjasikin asiavirheen uudessa, vuonna 1849 ilmestyneessä Kalevalassa.