Hete Suonsilmäke, jonka vesi on yleensä puhdasta ja juomakelpoista. Hetteen ympärillä esiintyy usein paljon lakkoja.
Itkuvirsi Yleensä improvisoitu valitusruno, jossa purkautuu niin itkijän oma paha olo kuin koko yhteisönkin suru. Vienan Karjalassa itkemistä kutsutaan äänellä itkemiseksi.
Kalma Itse kuolemaa tai kuolemaan liittyviä taikavoimia tarkoittava sana
Maaemo Vanhoissa uskomuksissa talonhaltija, joka hallitsi taloa ja varmisti, että asiat ovat kunnossa niin talon ihmisillä kuin karjallakin. Maaemoa pidettiin talon hyvänä henkenä, jota kunnioitettiin ja pidettiin hyvänä.
Maamo Runollinen muoto äidille tai emolle
Metsänhaltija Metsänhaltija (tai metsänmies) oli suomalaisessa kansanperinteessä metsässä asustava henki, joka saattoi ottaa eri eläimen muodon. Metsänhaltija piti huolen, että metsää kunnioitettiin, ja saneli, mitä metsä milloinkin antaa tai jopa pahimmassa tapauksessa ottaa.
Passipoitella Kiitellä
Patvaska Puhemies ja häämenojen ohjaaja
Polsteri Tarkoittaa yleensä patjaa, joka oli täytetty esimerkiksi järviruo’on tähkäpäillä. Pohjoisempana polsteri-sanaa käytettiin usein tyynystä.
Praasniekka Ortodoksisen kirkon temppelijuhla. Käytetään myös yleisnimityksenä kirkollisesta juhlapäivästä.
Syömmikkö Tarkoittaa pahankurisuudessaan itsepäistä ihmistä. Kainuun murretta.
Syötärakka Äärimmäisen pahaluonteinen vanhempi naispuolinen olento, joka saattoi vaellella kylän laitamilla.
Tsasouna Ortodoksinen rukoushuone. Sana tulee venäläisestä sanasta tšasovnja, joka tarkoittaa kappelia.