Tarinat

Nätti-Jussi Naarmankairasta Sodankylän kunnanlääkärille

Nätti-Jussi joutui kerran Naarmankairassa kovaan tappeluun.

"Eikös se jätkä lyönyt kirveen kahvaa myöten päähäni." Silloin tuli Nätillä kiiru Sodankylän kunnanlääkärin puheille. Mutta lääkäri ei uskaltanut alkaa poistamaan kirvestä vaan määräsi kiireesti Lapin lääninsairaalaan. Siihen Nätti sanoi: "Eikö nyt tohtori voisi edes tuon kirveenvarren sahata poikki, että saan lakin päähäni ja kehtaan istua linja-autossa Rovaniemelle."

Nätti-Jussi metsäsavotoilla

Nätti-Jussin syntymävikaisesta kampurajalasta riitti myös jutun juurta tarinoitavaksi. Eriskummallisesta jalan asennosta johtuen toinen jalka kulki kantapää edellä jättäen lumeen oudon jäljen. Samoilla savotoilla liikkui kerran kaksi työmiestä palstoilleen kulkemassa, kun toinen jätkistä oli huomannut edessään lumella jalanjäljet. Toinen jäljistä osoitti toiseen ja toinen toiseen suuntaan. "Katos tuosta on mennyt itte piru." Mutta toinen jätkä, joka tiesi, että Nätti-Jussin toinen jalkaterä oli syntymävian johdosta kääntynyt väärinpäin, tuumasi vain: "Nättihän se siitä on mennyt, mutta mihin suuntaan, sitä ei tiedä pirukaan!"

Majavan erämaatalon isännän hiuka

Majavan Äijä kertoi seuraavan tapahtuman jääkärikenraali Kurt Matti Walleniukselle tämän yhdellä kalastusreissulla Naarmankairassa: Äijä oli ollut Yli-Naarman ja Majavajärven välisellä polulla talsiessaan kerran niin lopen uuvuksissa, että hänen piti panna polulle maata. Oli hiukaissut niin tuhottomasti, eikä ollut evästä. Viimein ei auttanut muu kuin kömpiä muurahaismättäälle ja tunkea uutteria työntekijöitä suuhunsa. Kitkeriä ne olivat olleet ja suolaisia, hapahkoja. Mutta kun puoli suullista söi, jo lähti hiuka ja voimat palasivat. 

Naarman Viken arkea

Kerran loppusyksystä Kotasaaren erakko oli noutamassa verkkoja Hautajärvestä. Hän käveli Syvälammin vaaraa ja nousi Revonmännikön laitaa ylös, kun hän yhtäkkiä vaistonvaraisesti sävähti rinnettä alas tulevia hahmoja. Mies vetäytyi nopeasti vieressä olleen suuren petäjän suojaan ja huomasi tulijoiden olevan saukkoja, peräti kolme kappaletta. Kun mukana ollut Papu-koira säikäytti saukot juoksuun, ampui Vikke emäsaukkoa vajaan sadan metrin päästä. Iso saukko lysähti maahan, ja koira jatkoi kahden muun saukon perässä. Erakko kaakitti perään minkä kerkesi.

Koiran pidellessä menestyksekkäästi toista saukkoa aloillaan pääsi isäntä vihdoin paikalle ja painalsi riistaa kiväärin perällä sammaleeseen, mutta aina se pääsi karkuun. Viken ei auttanut muu kuin yhtyä koiran ja saukon temmellykseen mukaan. Mies lankesi saukon päälle kädet edellä ja väänsi painissa peukalonsa pitkin rannetta, mutta loppuihan vikkelän vipeltäjän juoksu.

Emä täytyi nylkeä paikan päällä suuren kokonsa vuoksi, mutta peukalo oli ensin saatava paikalleen. Pyyntimies sitoi vääntyneeseen sormeensa kiväärin puhdistusnarun ja kiinnitti toisen pään puuhun, sen jälkeen tiukkaa vetoa niin että rutisi. Peukalo oli takaisin sijoillaan.

Nylkemisurakan jälkeen Vikke käveli määränpäähänsä Hautajärven rantaan Revonmännikön vierustalle ja teki kuusen tyvelle yötulet. Aamulla Hautajärvi oli kantavassa jäässä. Erakko paukkasi jään rikki verkkojen kohdalta ja päästeli lämpimillä tulilla kalat, perkasi ne ja ripusti vitsoissa puihin. Tämän jälkeen vielä sulatteli verkot, hakkasi saittapuut ja uitti verkot uudelleen jään alle. Siinä hän sitten nylki toisenkin saukon ja juomusteli jään alta kalaa. Samaan aikaan Papullekin syntyi järven rannalla penikat. Ne Naarman Vikke kantoi laukussaan saarensa pirtille. Tapahtumarikas reissu oli saatu päätökseen.

Naarman Viken ketunpyynti

Kerran Naarman Viken pyyntimatkalla oli vanhasta ansakuopasta lähtenyt tuore ketun pesäkäytävä. Vikke lähestyi pesäkoloa varovasti ryömien. Pesän äärelle päästyään mies kohotti päätään äärimmäisen varovasti ja kurkisti koloon. Pesässä näkyi kaksi kissan kokoista penikkaa nukkumassa. Erakko mietti hetken, miten saisi molemmat ketun pennut. Hän riisui hitaasti takkinsa, loikkasi kettujen keskelle ja ehti saada ensimmäistä niskasta ja toista paistista kiinni. Sen jälkeen hän kääri ne takkinsa sisälle ja kantoi kotiinsa Pyhäjärvelle. Perillä kämpällä Vikke yritti silittää toista, mutta se iski välittömästi hampaansa käteen. Ajan myötä ketuista tuli kuitenkin tavattoman kesyjä ja rakkaita koirien pelehtimiskavereita. Yksi Naarman Viken koiristakin, Nalle nimeltään, oli niiden lähtöä.

Pyhä-Hyppylän synty

Pyhä-Hyppylän vaaran syntyyn liittyy useita tarinoita. Yksi niistä kertoo Inarin Ukon retkestä seudulle: Muinoin jälleen kerran loveen langennut Inarin Ukko lentää liihotteli lämpimän suvituulen mukana Pyhä-Hyppylän seuduille. Ukon huikea lentovauhti synnytti valtavan myrskytuulen, ja niin Inarin Ukko lensi matalalla, että sen umpitakin helmukset viistivät puiden latvoja pitkin ja taivuttivat ne miltei maahan asti. Vanha viisas oli tullut kaitsemaan Pyhäkairan peuratokkia, petoa, lintua ja kalaa.

Tuolloin oli Hyppylä paljon korkeampi ja pystympi kuin nyt, aina tunturiksi asti. Mutta jumalillakin oli vihamiehensä. Niinpä Pyhätunturin jättiläisten kansa alkoi uhkailla Ukkoa, halusivat hänet pois ikiaikaisilta riistamailtaan. Tästä Ukko vallan riemastui ja alkoi puristella Pyhän Hyppylän laen paljakoista palloja, joilla paiski Pyhätunturia. Ja tätä taistelun ammusvaraston ylijäämää on vieläkin sen pohjoisluiskan rakka. Pyhä-Hyppylä on ollut tarinoiden mukaan myös uhripaikka, aivan kuten pohjoisemman Lapin tunnetut seitapaikat.

Walleniuksen ja Kukka-Mikon kalareissu

Miehet olivat kalareissulla Yli-Naarmalla ja yöpyivät huonokuntoisessa poropirtissä järven pohjoispäädyssä. Retki jatkui Pälänniemen Pyhälahden suun muodostamaan lahteen, jonka pohja oli täynnä vanhoja patopuita.

Niiltä seuduilta kaverukset verkottivat kymmenittäin ahvenia ja siikoja, kun huomasivat kalapaikan vierestä maan keskellä palaneen männikkölaikan. Miehet menivät tarkastamaan syyt ja seuraukset: metsään oli syöksynyt lentokone, kappaleet hajallaan siellä täällä, luitakin joukossa ja sakeatukkainen päänahka. Metsän riutta oli viettänyt jo pitojansa, joten ihmisestä ei ollut paljon jäänyt. Koneen hylystä kalastajat keräsivät kuitenkin alumiinipeltiä uudeksi savutorveksi pirttiin sekä kumia veneen airoihin. Saman hylyn moottorin kuparipellistä myös Naarman Viken on kerrottu noutaneen uistinten tekoaihioita.

Paikan arvellaan olleen kesällä 1941 tuhoutuneen venäläisen lentokoneen putoamispaikka. Sen lähettyviltä oli löydetty myös yksi laskostettu laskuvarjo, eli yksi matkustajista oli mitä luultavimmin selvinnyt.

Lentokoneen hylyn tarkka sijainti: P/N=7414699, I/E=3481167 (KKJ-yhtenäiskoordinaatisto)

Samalla reissulla Wallenius ja Kukka-Mikko naarasivat hukkaan menneitä verkkojaan Kampsuniemessä pitkän tovin, kunnes löysivät syvään hautaan painuneet verkot täynnä kalaa. Miesten täytyi nostaa ohutlankainen siikaverkko molemmista pauloistaan, jotta se kestäisi kalojen painon. Rannalle päästyä laskettiin ja punnittiin kaloja. Saaliiksi oli päätynyt kahteen verkkoon ahtautuneena parisenkymmentä ahventa, pyöreitä ja paksuja rasvaisia Naarman könnykkäitä. Niiden keskipaino oli jossain kilon ja kahden välimailla.