Sanasto

Aihkikko

Aarnimetsää, jossa tiheäsyiset, kilpikaarnaiset ja pituuskasvunsa lopettaneet männyt ovat valtalajina alueella.

Kalakenttä

Kalamiehen yleensä pitkäaikainen asentopaikka rannalla.

Kolttalappalaiset

Kuolan niemimaan alkuperäisväestöä, jotka kuuluvat itäsaamelaisiin kielensä ja perinteidensä puolesta.

Kopukka

Yksinkertainen lautta, jota käytettiin pääasiassa kalastukseen.

Langeta loveen

Muinaisten lovinoitien hurmostila, jossa noidat pystyivät esimerkiksi vaeltamaan pitkiä matkoja eri eläimen hahmoissa ja näkemään tulevaan.

Metsän riutta

Haaskansyöjä, haaskalintu.

Naakia

Kulkea erittäin varovasti ja hiljaa

Paljakka

Tarkoittaa yleensä metsärajan yläpuolelle nousevaa tunturin lakialuetta, avointa tunturimaastoa.

Perkka-aita

Ilman nauloja valmistettu aita, jossa käytettiin yleensä salvostekniikkaa.

Pyyntikuoppa

Ansakuoppa, viepperhauta; pyyntikuopalla on useita alueellisia nimityksiä. Hirven- ja peuranhaudoista on todisteita jo kivikaudelta lähtien. Ne kaivettiin yleisesti pitkin järvien ja soiden rantamia tai niiden välisille kannaksille. Nelisen metriä syvä kuoppa kätkettiin havuin ja naamioitiin sammalkatteella lähimaaston kaltaisiksi.

Rakka

Kivinen, louhikkoinen (tunturi)alue.

Ryssänuuni

Kansanomainen nimitys kivilatomuksille, joita on mahdollisesti käytetty leipien paistamiseen ja kalojen kuivatukseen.

Saittapuut

Käytettiin apuna talvisessa verkkokalastuksessa, jolloin verkot täytyi saada uitettua jään alitse avannosta toiseen.

Seita

Muinaisten lappalaisten ja saamelaisten palvontakohde: tunturi, ihmisenmuotoinen puupylväs, kivi tai kallio.

Sotkauuttu

Sotkan tai muun uutussa pesivän vesilinnun pesimispönttö

Talvijuomustus

Jäänalaista verkkopyydystämistä