Valtion mailla kanalintuluvalla metsästävät poikkeavat toisistaan paitsi metsästystavan myös suosituimpien kohdealueiden, saaliin ja lupa-aluetta koskevien toiveiden suhteen, selviää Metsähallituksen ja Luonnonvarakeskuksen tuoreesta tutkimuksesta. Tutkimuksessa esitellään neljä metsästäjäprofiilia.

Joulukuussa 2017 nettikyselynä toteutettuun tutkimukseen vastasi kaikkiaan 5728 metsästäjää. Vastaajiksi kutsuttiin syksyllä 2017 lyhytaikaisella kanalintuluvalla valtion alueilla metsästäneet.

Valtion maiden kanalintulupametsästäjät -tutkimuksessa esitellyistä metsästystapaprofiileista yleisin on ”koirattomat maastossa kävelijät”, joita on noin 38 % kanalintulupa-asiakkaista. Toiseksi yleisin profiili on ”generalistit” (27 %), kolmas ”kanakoirametsästäjät” (18 %) ja neljäs ”haukkuvalla koiralla metsästävät” (17 %).  Profiilien yleisyydet vaihtelevat alueittain ja eroja voidaan havaita esimerkiksi siinä, mitä piirteitä eri profiileihin kuuluvat metsästäjät lupa-alueessa arvostavat.

- Tieto lupa-alueita koskevista arvostuksista antaa suuntaa kehitystyölle, jonka tavoitteena on tukea asiakkaita kohdevalinnassa entistä monipuolisemmin. Erilaisten asiakasryhmien toiveet ovat osin ristiriitaiset, joten meidän on tarjottava spesifimpää tietoa alueista päätöksenteon tueksi, ylitarkastaja Ahti Putaala sanoo.

Pohjoinen ja itä houkuttavat kaukaa ja laajalta

Jo entuudestaan on tiedossa, että metsästyslupien kysyntä ei jakaudu tasaisesti. Itä- ja Ylä-Lapin lupa-alueiden kanalintuluvat ovat halutumpia kuin Länsi-Lapin luvat, ja vastaavasti eteläisemmässä Suomessa luvat Itä-Suomen lupa-alueille ovat kysytympiä kuin läntisen Suomen alueille. Tutkimuksesta selviää, että pohjoisille ja itäisille lupa-alueille matkustetaan paitsi kauempaa, myös laajemmalta alueelta kuin läntisille kohteille.

Eri profiilien edustajia kohdataan kaikissa lupamaakunnissa, mutta vaihtelevalla todennäköisyydellä. Koirattomien maastossa kävelijöiden osuus metsästäjistä on erityisen suuri Kainuussa (60 %) ja Itä-Suomessa (68 %). Erilaisia metsästystapoja yhdistelevät generalistit eivät ole enemmistö millään alueella, mutta suhteellisesti eniten heitä on Länsi-Suomessa (27 %). Haukkuvan koiran kanssa metsästävät ovat enemmistönä Itä-Lapissa (36 %). Ylä-Lapissa puolestaan metsästetään suhteellisesti eniten kanakoirilla (64 %).

Eri alueiden kanalintulupametsästäjien todennäköisyydet (p ± keskivirhe) kuulua johonkin neljästä metsästystapaprofiilista.

Haukkuvalla koiralla metsästävä aktiivisin, koiraton kävelijä tyytyväisin

Parhaiten saalista raportoivat saavansa kanakoiran kanssa metsästävät ja generalistit. Myös koirattomat kävelijät lähtevät kotiin saaliin kanssa useammin kuin haukkuvan koiran kanssa metsästävät, vaikka metsästyskokemusta on keskimäärin vähemmän. Tulos on yllättävä, sillä haukkuvan koiran kanssa metsästävät ovat kokeneimpia ja metsästyspäivissä mitattuna aktiivisimpia metsästäjiä.

Tyytyväisimpiä viimeisimpään metsästysreissuunsa olivat koirattomat maastossa kävelijät - erityisesti ne, jotka olivat käyneet Ylä- tai Länsi-Lapissa. Generalistit puolestaan olivat viihtyneet Kainuussa ja Itä-Lapissa, kanakoirametsästäjät koirattomien tavoin Ylä- ja Länsi-Lapissa ja haukkuvan koiran kanssa metsästävät Länsi-Lapissa. Länsi-Lappi pärjää varsin hyvin tässä vertailussa, vaikka lupamyynnissä se jää muun Lapin jalkoihin.

Lapin valttina erämaat, etelän saalisvarmuus

Tärkeimpänä ihannelupa-alueen piirteenä pidetään mahdollisuutta liikkua maastossa kohtaamatta toisia metsästäjiä tai muita luonnossa liikkujia - omaa seuruetta lukuun ottamatta. Käytännössä tärkeimpiä valintakriteerejä lupa-alueelle ovatkin sen erämaisuus sekä saalisvarmuus, joista jompaakumpaa piti tärkeimpänä 47 % vastaajista. Myös aiemmat kokemukset alueesta vaikuttavat valintaan; keskimäärin 77 % vastaajista ilmoitti aikovansa todennäköisesti käyttää samaa lupa-aluetta lähivuosina.

Kriteerien painotukset kuitenkin vaihtelevat alueittain: erämaisuus on erityisesti Itä- ja Ylä-Lapin lupa-alueiden valttikortti, saalisvarmuus Itä- ja Länsi-Suomen. Länsi-Lapin, Pohjois-Pohjanmaan ja Kainuun lupa-alueiden vahvuuksiksi luetaan sijainti oman kodin, loma-asunnon tai sukulaisten lähettyvillä. Sopivuus koirametsästykseen korostuu Ylä- ja Itä-Lapin kohdalla.

Vaikka kaikki neljä profiilia arvostavat lähes poikkeuksetta eniten lupa-alueen erämaisuutta ja saalisvarmuutta, vaihteluakin esiintyy: saalisvarmuus on yleisesti ottaen tärkeää generalisteille, erämaisuus haukkuvalla koiralla metsästäville ja sijainti majoituksen lähellä koirattomille kävelijöille.

Sen sijaan lupa-alueiden lähiseudun ruoka- ja ravintolapalvelut ja opaspalvelut koetaan vähemmän tärkeiksi kohteen valinnassa. Joidenkin kriteerien merkitys puolestaan jakoi vastaajien mielipiteitä; tällaisia olivat erityisesti alueella tehdyt hakkuut, koiran käytön edellytykset ja edellä mainitut majoitusmahdollisuudet.

Tutkimukseen voi tutustua osoitteessa https://julkaisut.metsa.fi/julkaisut/show/2294 >

Lisätietoa:
Ylitarkastaja Ahti Putaala
Metsähallitus, Eräpalvelut
etunimi.sukunimi(a)metsa.fi, p. 020 639 6619