Blogi
Aku Ahlholm

15-vuotias lippikseni tuli taas muotiin. Sanoin lapsilleni, että kannattaa aina pitää tyylinsä, sillä aika ajoin se on muodikasta.

Metsästys ja kalastus ovat yhtäkkiä trendilajeja. Kaikkein äänekkäimmätkin vastustajat sanovat nyt, että liha ja kala ovatkin ok, kunhan eivät ole kasvatettuja vaan itse pyydettyjä.

Ekologisuus, taito hankkia itse ravintonsa, kestävä kehitys, puhtaus, villiruoka. Osa näistä sanoista on sellaisia, joista suuri osa metsästäjistä tai kalastajista ei ole kuullutkaan. He ratsastavat tietämättään trendimaailman korkeimmalla harjalla. Saattavat vieläpä olla oikein metsuriseksuaaleja, kuumia pakkauksia miettimättä paljonkaan ulkonäköään.

Samoin käy jossain vaiheessa maalaisten kanssa. He ovat olleet juntteja, landeja, ojanylihyppijöitä, metsäläisiä, ehkä vähän tyhmempiä kuin he, jotka osaavat kypsentää sinisimpukkansa hienosti valkoviinissä.

Mutta kun maalaiset uskaltavat olla maalaisia, tulee päivä, jolloin maalla asuminen onkin tietoisesti ajattelevan yhteiskunnan tavoittelema olotila.

Joskus on nimittäin pakko tunnustaa Suomessakin, että kaikki ihmiset eivät voi tehdä töitä toimistossa ja tietokoneella. Kuka heille hankkii ruuan? Silloin kaupungistuminen pysähtyy ja maalaistuminen alkaa.

Mihin yhteiskunta tarvitsee esimerkiksi erätiedottajaa, jos mennään oikein raukoille rajoille? Ei minun työni tuo ruokaa kenenkään muun kuin oman perheeni pöytään. Työpäiväni kuluu tietokoneen ääressä nettisivuja päivittäen, tiedotteita ja juttuja tehden sekä tietysti meillä valtionhallinnossa kokoustaen, kokoustaen ja illalla vielä kokoustaen.

Jos kasvattaisin herneitä ja possuja, moni toimistotyöläinen voisi tehdä niistä makoisan hernekeiton joka torstai. Ai että jos kasvattaisin kyyttöjä. Jokohan kuluttajat olisivat valmiita ostamaan vähän lypsävän kyytön ihanaa maitoa eri purkeissa kuin tehokkaampien lehmien maitoa? Maistuu se vaan ihan toiselle.

Ollaan ylpeitä eränkävijöitä. Syödään hirveä, peuraa, kaurista ja muuta riistaa. Ahventa ja muikkua. Nautitaan nyt, kun ollaan suosittuja.

Muoti muuttukoon, minä en. Hauskaa vuotta 2016!