Blogi
Mikko Rautiainen

Hirvenmetsästyksen aluelupia haetaan tammikuussa. Joskus hakemuksia on samalle alueelle niin monta, että eräsuunnittelija joutuu tekemään valinnan hakijoiden välillä. Kuinka vertailu sitten tehdään?

”Onko meidän porukassa kiellettyjä metsästäjiä?”, kysyy eräs hirvenmetsästyksen alueluvan hakija. Häntä pyydettiin vielä tarkistamaan hirvenmetsästyksen aluelupahakemuksen yhteydessä toimitetun ampujaluettelon sisältöä.

”Ei ole, mutta kannattaa tarkistaa, kuuluvatko seurueen jäsenet joihinkin muihin metsästysseuroihin”, vastaa eräsuunnittelija.

”No yksi jäsen kyllä kuuluu kotikylällään metsästysseuraan, mutta ei se koskaan ole siellä hirveä metsästänyt. Ei kai sitä olisi tarvinnut merkitä?”, kuuluu jatkokysymys lyhyen keskustelun jälkeen.

”Kyllä tarvitsee”, vastaa eräsuunnittelija.

Tällaisia keskusteluita käydään aika usein, kun hirvenmetsästyksen aluelupien haku on ajankohtainen.

Metsähallituksen metsästyslupapäätösten tekoa ohjaa melkoinen pykäläviidakko. Siinä tulee noudattaa muun muassa hallinto- ja metsästyslakia sekä lakia Metsähallituksesta. Kaikkia säädösten koukeroita ei yhdessä kirjoituksessa kannata yrittää avata, mutta yhteen aivan keskeiseen päätin tarttua.

Metsästyslain 46 § toinen momentti tuumaa nimittäin seuraavaa: ”Jos jollakin valtion alueella on tarpeen rajoittaa lupien määrää, lupia myönnettäessä etusijalle on asetettava sellaiset metsästäjät, joilla muutoin ei olisi kohtuullista metsästysmahdollisuutta.”

Lainsäätäjän tahto on siis se, että jos metsästysoikeuden jakamisessa syntyy valinta- eli kilpailutilanne, etusija on asetettava sellaisille pyytäjille, jotka eivät pääse hirvijahtiin muualla. Siksi Metsähallitus haluaa lupahakemuksen liitteeksi ampujaluettelon, jonka avulla kartoitetaan seurueen metsästäjien hirvenmetsästysmahdollisuuksia.

Tavoite on tietenkin se, että hakemukset olisivat mahdollisimman vertailukelpoisia.

Mutta mitä "muu kohtuullinen metsästysmahdollisuus" sitten käytännössä tarkoittaa?

Yleisimmin jäsenyys hirvenpyyntiä harjoittavassa metsästysseurassa tarjoaa metsästäjälle mahdollisuuden päästä jahtiin. Metsästysmahdollisuus voi syntyä myös kuulumisesta rekisteröitymättömään seurueeseen, joka hakee pyyntilupaa. Näiden katsotaan olevan lainsäätäjän tarkoittama muu kohtuullinen hirvenmetsästysmahdollisuus, joka metsästäjällä joko on tai ei ole. Noin neljä viidestä suomalaisesta metsästäjästä kuuluu metsästysseuraan eli rekisteröityyn metsästysyhdistykseen.

Esimerkiksi pitkä etäisyys metsästysseuran metsästysmaille, työesteet, hirviporukan osallistumisvelvoitteet tai -kustannukset eivät ole sellaisia seikkoja, jotka vaikuttaisivat tulkintaan metsästysseuran jäsenyyden kautta syntyvästä kohtuullisesta metsästysmahdollisuudesta.

Aluelupaan puumerkin jättävän henkilön kannattaakin viimeistään tammikuussa hakuajan startatessa aktivoitua ja käydä läpi seurueensa ampujaluettelon kaikki metsästäjät. On hyvä vielä kerran varmistaa, kuuluvatko metsästäjät muihin hirveä jahtaaviin metsästysseuroihin tai -seurueisiin, ja tuoda tämä avoimesti esille hakemuksessa. Myös ampumakokeen suorituspäivämäärät on tärkeä tarkistaa ja päivittää.

Jos jonkun ampujan muita metsästysmahdollisuuksia selvittäessä tulee mieltä askarruttava kysymys, kannattaa asiasta olla yhteydessä Metsähallituksen eräsuunnittelijaan jo hakemuksen täyttövaiheessa. Neuvomme asiassa mielellään!

P.S. Vielä yksi vinkki: epärehellisin keinoin ei kannata metsästysmahdollisuuksiaan koittaa varmistella. Jos vaikuttaa siltä, että hakemuksessa on tarkoituksella annettu vääriä tietoja, me voimme saattaa asian poliisin tutkittavaksi.