Syksyn metsästyskausi on edennyt jo pitkälle. Näin erätarkastajan näkökulmasta jahti on sujunut kohtuullisen mallikkaasti.
Linnunmetsästäjiä olen tavannut harvakseltaan. Aika moni on valitellut heikkoja lintukantoja, mutta toisaalta on tullut sellainen vaikutelma, että saaliilla ei ole niin suurta merkitystä, vaan eränkäynnistä nautitaan, vaikkei kanalintua kotiin viemisiksi saisikaan. Yksi vahingonlaukaus on tullut tietooni: haulikolla teertä ammuttaessa haulikuuro oli osunut metsästyskaveria polveen. Malttia siis laukauksiin!
Joillakin on jäänyt linnustuslupa hankkimatta. Näissä tapauksissa jahtimatka on keskeytynyt, ja linnustaja on saanut kouraan mojovan sakkolapun.
Valvonta-alueeltani on löytynyt kesän ja syksyn mittaan useita karhuille tarkoitettuja ravintohoukuttimia. Niitä on arvatenkin käytetty hyväksi karhunpyynnissä. Tähän metsästyksen dopingiin koitetaan puuttua yhdessä poliisin ja Rajavartiolaitoksen kanssa. Kokemuksesta tiedän, että kun käry käy, niin karhunpyytäjän mieli murtuu. Metsästyskiellot, sanktiot ja aselupien peruutukset ovat metsästäjälle kova paikka. Seurauksia ei useinkaan ajatella mällipaikkojen rakennusvaiheessa.
Mönkijätkin ovat mönkineet entiseen malliin, myös suojelualueilla.
Kalastajia tuntui tänä kesänä olevan liikkeellä viime kesää vähemmän ja myös pyydyksiä oli harvemmassa. Koillismaan isoilla järvillä asiat olivat lähes kiitettävällä tasolla. Pienemmillä järvillä ja jokiosuuksilla rikkeitä oli entiseen malliin.
Syksyn pimenevissä illoissa tapaa joskus tuulastajia. Tuulastamaan pääsee pyydysluvalla ja kalastonhoitomaksulla.
Kuva: Henri Pelkonen / Metsähallitus.
Vähän synkästä kerronnasta huolimatta suurimmalla osalla erähenkilöistä asiat ovat kunnossa. Hymy on herkässä ja valvontaa kaivataan lisää.
Leppeitä syystuulia kaikille - pian puhaltaa taas talven puhurit!