Blogi
Riina Vauhkonen

Syksyllä 2019 asiakkaat päivittävät itse Eräluvat-kanavia. Somemetsästäjä Riina Vauhkonen kertoo blogissa, miksi hän alkoi metsästäjäksi.

"Metsästys on ollut minulle aina läheinen ja tuttu aihe isäni harrastuksen, tai oikeastaan elämäntavan, vuoksi. Perheessämme on ollut aina karkeakarvaisia saksanseisojia ja viikonloput vietimmekin pitkälti metsässä kulkien. Parhainta herkkua oli aina isän tekemä hirvipaisti, ja ajatus siitä, että saisi itse metsästä hankittua ruuan pöytään, alkoi houkutella aina enemmän. Aviomies kulki metsällä, joten muukin kuin perässä kulkeminen sivusta katsojana alkoi houkuttaa.

Viimein kaksi syksyä sitten päätin usean vuoden harkinnan jälkeen suorittaa metsästyskortin, ja viime syksynä meille tuli perheenlisäyksenä ensimmäinen oma koiramme, saksanseisojanarttu Hulda. Huldan kanssa ollaankin opeteltu yhdessä kaikki ihan alusta alkaen. Ensimmäinen lintu saatiin Huldan kanssa Karttulassa Virmasvedellä, haapanahan se jäi saaliiksi.

Koko vuosi ja kesä tuli treenattua ahkerasti koiran kanssa ihan perusasioita ja lintujen ylösnostoa. Eniten taisin kuitenkin oppia ihan itse, ja Hulda oli välillä opettajana.

Kainuuseen

Suomussalmen metsästysreissua olimme odottaneet kuin kuuta nousevaa. Matka alkoi Kuopiosta lauantaiaamuna jo ennen auringonnousua. Retkikulkueeseen kuului itseni ja Huldan lisäksi aviomieheni, isäni ja äitini. Ensimmäistä kertaa kanalintujahtiin ja vielä Kainuuseen, jossa syksy olisi jo paljon pidemmällä kuin täällä Savossa. Eikä petytty, ruska oli alkanut jo kauniisti värjätä maisemaa ja kelikin oli mitä mainion.

Heti Suomussalmelle saavuttua näimme autosta yhteensä kolme teeripoikuetta tien laidassa kivien syönnissä, ei paha alku laisinkaan. Kiirehdittiin metsästysalueellemme Itä-Suomussalmen puolelle.

Aloitimme Raatesuon eteläpuolelta ja ensimmäiset saaliit saimme jo muutaman askeleen autosta nousun jälkeen, herkkutatteja ja kanttarelleja nimittäin. Sieniä olikin niin hurjasti, että välillä piti muistuttaa itseään, minkä takia sitä oltiinkaan lähdetty reissuun.

Muutaman kilometrin kulkemisen jälkeen alkoikin tapahtua. Hulda kerkesi seisoa muutaman sekunnin, kun suon ja metsän laidasta lähti meistä 40 metrin päästä ukkometso lentoon. Todennäköisesti metso oli jo juossut edellämme jonkin aikaa. Hyvää ampumistilaisuutta ei tullut. Aikaisemmin olimme sopineet, että ammumme vain hyvästä seisonnasta ja ylösnostosta, joten jatkoimme matkaa. Raatesuon aluetta tuli kierrettyä kuutisen kilometriä, ja ukkometso jäi ainoaksi havainnoksi.

Suppilovahveroita

Seuraavan piston teimme Raatteentien lähistöllä Kemppaanvaaran alueella. Aluetta tuli kierrettyä reilun parin kilometrin verran, mutta seurueeseemme liittynyt hirvikoira muutti hieman suunnitelmia. Pussi täynnä suppilovahveroita päätimme jättää metsästyspäivän siihen, ja nautittiin Raatteenportilla munkkikahvit ennen majoitukseemme siirtymistä.

Pienen Syrjäjärven rannalla lähellä Martinselkosen metsästysaluetta olikin puitteet kunnossa, ja vastassa odotti loppu seurueestamme, pohjanpystykorva Repu anoppini ja appiukkoni kera. Ilta menikin rattoisasti saunoen ja Huldan aiemmin noutamista sorsista nauttien.

Sunnuntaiaamu alkoi aurinkoisena ja täysin tyynenä. Pieni Syrjäjärvi oli aamulla täynnä usvaa, ja lämpöasteet olivat lähellä nollaa. Kiersimme kolmen kilometrin mittaisen piston heti aamusta majoituksemme lähistöllä. Näköhavainnoksi jäi teeripariskunta, mutta Hulda ei saanut näistä seisontaa, niin herkillä olivat linnut. Kierrettyämme vielä aikamme ilman pienintäkään siiveniskua ja maaston muututtua rämeiköksi, päätimme siirtyä muutaman kilometrin matkan Syrjävaaralle. Ensimmäinen lintu lähti lentoon tien laidasta heti autosta noustuamme. Hulda sai hyvät hajut metson jälkeen kuusen alta, ja kovasti olisi mieli tehnyt lähteä perään tien toiselle puolelle.

Uhrilahja

Kävelimme vaaran huipulle, jossa meitä tuli tervehtimään kuukkeli. Kuukkelille piti tietysti antaa uhrilahja eväsleivästä hyvän metsästysonnen takeeksi. Kuuden kilometrin matkalla teeriä tuli vastaan neljä, mutta hyviä ampumistilanteita ei tullut. Hulda haki hienosti ja seisoi teerien lähtöpaikat, mutta tyyni ilma oli meitä vastaan. Kahvi, eväsleivät ja koiran ilo riittivät meille kuitenkin oikein hyvin, ja jättimäisen kurttusienen löytö kävi saaliista.

Seuraavaksi kävimme katsomassa, mitä Saapaslammella oli antaa. Täällä saimme ensimmäiset kunnon tilanteet, kun hetken aikaa kuljettuamme Huldan seisonnasta lähti teeri lentoon. Ampumistilannetta ei kuitenkaan tullut, mutta hetken päästä kuului taas teeren pulputusta. Ohjasimme Huldan ääntä kohti, ja taas Huldalle jäi pelkät hajut linnuista, kun linnut kulkivat jo pitkällä edessä.

Saatiin vielä muutama haku aikaiseksi, kunnes tie alkoi tulla vastaan, joten ei auttanut kun palata autolle. Päätimme kokeilla vielä viimeisenä yrityksenä lyhyttä pistoa Raatokankaalla. Tuloksena kaksi seisontaa, mutta yhä liian herkät ja nokkelat linnut. Tässä vaiheessa alkoivat hyytyä sekä omistaja että koira, joten oli oikea hetki palata autolle ja aloittaa kotimatka takaisin Savoa kohti.

Lopputulemana voi todeta, että Suomussalmella lintuja riittää ja päiviä saisi varata enemmän. Maastot olivat mukavat kulkea, ja syksymmällä luonto väreineen on varmasti vielä vaikuttavampi näky, mitä se oli jo nyt.

Suomussalmelle on siis ehdottomasti palattava uudemman kerran. Vaikka saalista ei tällä kertaa tullut, sai sekä minä että Hulda kallisarvoisia tilanteita ja oppeja tulevia metsästyskokeita varten. Tästä on hyvä jatkaa, ja seuraava viikonloppu vietetäänkin Etelä-Pohjanmaalla kasvattajan opeissa.

Seuraa minun ja muiden somemetsästäjien tunnelmia Erälupien Instagramissa ja Facebookissa, siellä tavataan!

Riina Vauhkonen, @riinamv
somemetsästäjä
Eräluvat.fi