Blogi
Juha Ahonen

Metsästystä ja kalastusta eivät valvo ainoastaan Metsähallituksen erätarkastajat, vaan he myös tekevät yhteistyötä poliisin, rajavartioston, tullin sekä metsästyksen- ja kalastuksenvalvojien kanssa. Yhteisvalvonnan etuna on, että resurssit saadaan tehokkaasti käyttöön ja työturvallisuus paranee.

Suomi on laaja maa, ja täällä eränkäyntiä harrastava saa toisinaan samoilla pitkiäkin matkoja törmäämättä yhteenkään erävalvontaviranomaiseen, joita ovat poliisi, rajavartiosto, tulli ja Metsähallituksen erätarkastajat. Lähes poikkeuksetta eränkävijät ovat iloisia kohtaamisesta erätarkastajan kanssa ja arvostavat sitä, että eränkäyntiä valvotaan. Edellä mainittujen tahojen lisäksi metsästystä valvovat riistanhoitoyhdistyksen valan tehneet metsästyksenvalvojat. Kalastusta taas valvovat myös ELY-keskuksen tutkinnon suorittaneet kalastuksenvalvojat.

Koska resurssit ovat vähäiset ja valvottavat alueet suuret, erävalvontaa tehostetaan yhdistämällä resursseja mahdollisimman paljon. Yhteisvalvontaa tehdään pääsääntöisesti metsästyksen, kalastuksen ja maastoliikenteen valvonnassa. Yleensä yhteispartiossa on joko erätarkastaja ja poliisi tai erätarkastaja ja raja- tai merivartija, riippuen valvottavan alueen sijainnista ja valvontateemasta. Henkilöstön tehokas käyttö ei ole ainoa etu, joka yhteisvalvonnalla saavutetaan, vaan viranomaisten yhteistyö vaikuttaa myös valvontakalustoon, toimivaltuuksiin ja työturvallisuuteen.

Erävalvontaan eri alueilla tarvitaan erilaisia kulkuvälineitä ja muuta kalustoa. Esimerkiksi kalastuksen valvonnassa käytetään niin vesijettejä kuin merikelpoisia aluksia; kulkupelin koko riippuu alueen vedensyvyydestä ja laajuudesta. Maastossa liikutaan lumipeitteisenä aikana moottorikelkoilla ja sulan maan aikana pääasiassa mönkijöillä. Lyhyillä etäisyyksillä sähköpyörienkin käyttöä valvonnassa on jo kokeiltu, hyvin kokemuksin.

Laajoja alueita on tehokasta valvoa ilmasta käsin. Kaikilla valvontaviranomaisilla on nykyään käytössään RPAS-laitteistot eli kauko-ohjattavat kuvauskopterit. Täysin samanlaisia erävalvontaviranomaisten kalustot eivät kuitenkaan ole, mutta yhteisvalvonnassa voidaan paikata kalustoissa olevia aukkoja. Viranomaiset voivat nimittäin tuoda valvontaan sellaista kalustoa, jota toisilla viranomaisilla ei ole: eritasoista venekalustoa, maastoajoneuvoja tai jopa helikopterin.

Jokaiselle Metsähallituksen erätarkastajalle on määritelty tietty toimialue, josta hän on pääosin vastuussa ja jonka maaston ja erityisolosuhteet hän tuntee. Tätä aluetuntemusta voidaan hyödyntää tehokkaasti yhteispartiossa, kun tiedetään etukäteen, missä päin ihmiset yleensä liikkuvat ja missä mahdollisia rikkeitä tapahtuu eniten. Erätarkastajien toimivaltuudet ulottuvat ainoastaan valtion maille, mutta esimerkiksi poliisin ollessa mukana yhteisvalvonnassa voi partio valvoa myös yksityisten mailla ja puuttua siellä tapahtuviin rikkeisiin.

Erätarkastajat tekevät erävalvontaa vaativissa maasto- ja sääolosuhteissa – usein yksin. Liikuttaessa erilaisilla maastoajoneuvoilla onnettomuuden ja konerikon mahdollisuus on olemassa. Yhteispartiointi kuitenkin parantaa työturvallisuutta: onnettomuuden sattuessa toinen partion jäsen voi antaa tai hälyttää apua loukkaantuneelle tai vaikkapa hinata moottorikelkalla rikkoutuneen kelkan takaisin ihmisten ilmoille.

Vuosittain Metsähallituksen erätarkastajat tekevät yhteisvalvontaa poliisin kanssa noin 200 kertaa, rajavartioston kanssa noin sata kertaa ja riistanhoitoyhdistysten metsästyksenvalvojien kanssa noin 50 kertaa. Tulevaisuudessa yhteistyötä pyritään entisestään tiivistämään, muun muassa perustamalla erilaisia alueellisia yhteistoimintaryhmiä, joilla valvontaviranomaisten niukat resurssit saadaan tehokkaasti hyödynnettyä.

Kirjoittaja työskentelee Metsähallituksessa erävalvonnan ylitarkastajana.