Mietteitä erävalvonnasta
Siinäpä hujahti melkein jo kaikki vuodenajat tässä uudessa virassa. Lienee paikallaan lyhyt yhteenveto havainnoista.
Siinäpä hujahti melkein jo kaikki vuodenajat tässä uudessa virassa. Lienee paikallaan lyhyt yhteenveto havainnoista.
Lasten eräleirillä Sipoonkorven kansallispuistossa oli iloinen tekemisen meininki!
Mikähän tätäkin karhua oli näin kovasti harmittanut, pohtii erätarkastaja Jani Suua.
Jani Suua aloittaa Eräluvat-blogistina. Hän on Koillismaan erätarkastaja, joka kertoo harastavansa metsästystä, lintujen rengastusta ja paljon muutakin.
Haastattelussa vastasin, etten harrasta urheilua. Myöhemmin tajusin olleeni väärässä, kirjoittaa Mikko Rautiainen.
Koira seisoi hienosti vanhaa metsoa. Tällä kerralla ohilaukaus ei silti jäänyt harmittamaan, kirjoittaa Jukka Bisi.
Sen piti olla miesten juttu. Viihtyä erämaassa metsästellen ja kalastellen. Rentoutua, iskeä tarinaa, hankkia villiruokaa perheelle. Piti olla, mutta ei ollut.
Rautiaisen Mikko puntaroi uusia (k)alamittoja.
Istuin peurapassissa tammikuun pakkasissa muutaman yönseudun. Vertakin piti kierrättää kiemurtelemalla, kun lattia narahteli pienestäkin liikkeestä. Oli kylmä, alle – 20 C.
Pimeäksi kaamokseksi tuomittu aika yllätti erämiehen, kirjoittaa Jukka Bisi.