Patikkaretki, jokamiehenoikeusnäytelmiä, trangialla kokkaamista, ongen rakentelua, onkimista, jousiammuntaa, metsästyskoiria, leikkejä, lajintunnistusta, riistanhoitojuttujen ihmettelyä, rastiratojen kiertämistä, loimulohta ja notskipottuja suppilovahverokastikkeella, pelejä, suunnistusta, linnunpöntön kokoamista, nuotion teon harjoittelua, taimenten kutusoraikon kunnostusta ja leiriolympialaiset; uuden oppimista, luonnon ihmettelyä, uusia kavereita ja hauskoja hetkiä!
Niistä oli Metsähallituksen eräpalveluiden ensimmäinen lasten eräleiri tehty. Eräleiri järjestettiin osana Eräkummi -hanketta, jossa on tavoitteena ennen kaikkea rohkaista ja opettaa lapsia ja nuoria liikkumaan luonnossa, kunnioittamaan ja tuntemaan luontoa sekä myös ymmärtämään kestävän kalastuksen ja metsästyksen periaatteet.
Jotta tämä kaikki onnistui, Lähettelin kymmeniä sähköposteja. Puhuin tunteja puhelimessa. Suunnittelin, laskin ja arvioin rakentelumateriaalien, ajan, ruuan ja rahan riittävyyttä. Suunnittelija, etsin ja askartelin leikki-, peli- ja rastitehtävien materiaaleja. Houkuttelin leiriohjaajia mukaan Eräkummeista, Metsähallituksen omasta väestä, Suomen vapaa-ajankalastajien keskusjärjestöstä ja Itä-Uudenmaan ja Porvoonjoen vesien- ja ilmansuojeluyhdistyksestä. Puuuh! Leirin organisoiminen oli melkoinen, joskin palkitseva, homma. Organisointi ja hommien delegointi onnistui jopa niin hyvin, että muutamana hetkenä sain istuskella yksin nuotion äärellä ja ihmetellä kädet ristissä, kuinka mukaan haalimani mahtava porukka pyöritti rastipisteitä innostuneiden ja iloisten ilmeiden kareillessa lasten ja aikuisten kasvoilla.
Leiripaikkoina toimivat Sipoonkorven kansallispuiston eri kolkat, jonne kuljimme joka aamu leiribussin kyydissä Tikkurilasta. Koska leirillä ei vietetty öitä, uskon mukaan uskaltautuneen myös sellaisia lapsia, joille teltassa nukkuminen olisi vielä ollut hieman liian jännittävää, mutta jotka kuitenkin nauttivat luonnossa puuhailusta. Kenenkään ei myöskään tarvinnut jättää osallistumista väliin varusteiden (esim. makuupussin) puuttumisen vuoksi. Tapasin leiriläisten huoltajia aamuisin ja iltapäivisin, ja ilokseni leirillä käsitellyistä aiheista oli juteltu myös kotona. Muutama vanhempi kertoi oman eränharrastusinnostuksen heränneen (uudelleen) lasten kokemusten ja kertomusten kautta! Sain myös kertoi leiriläisten vanhemmille retkeilyvinkkejä sekä neuvoin erästä metsästyksestä innostunutta huoltajaa kuinka harrastuksen alkuun on mahdollista päästä.
Keräsin leirin jälkeen palautetta. Enemmistö lapsista kirjoitti palautelomakkeen ”Mikä leirillä oli kivointa?” -kohtaan, että kaikki, mikä tietysti lämmittää mieltäni. Mainintoja saivat myös jousiammunta, metsästyskoirat, onginta, suunnistus, trangialla ruuan tekeminen ja nikkarointi. Leirillä ohjaajina olleiden mielestä leirillä kivointa oli se, että sai jakaa itse tärkeiksi ja merkityksellisiksi kokemiaan asioita nuorison kanssa. Lasten vanhempien mukaan leirillä parasta oli se, että lapset saivat itse ja omin käsin tehdä ”oikeita asioita”. Minunkin mielestäni leirissä parasta oli se, että sain tietokoneen ruudun tuijottelun sijaan tehdä oikeita asioita ulkona luonnossa.
Toki leirillä sattui myös kömmähdyksiä, jotka ensi vuonna hoidetaan paremmin. En oleta ensi vuonna, että lapset jaksavat kävellä samaa vauhtia kuin minä, että bussi mahtuu kääntymään samassa paikassa kuin pakettiauto, tai että leirillä on oltava ihan koko ajan ohjelmaa (ketunleipien maisteluun ja spontaaniin jutteluun pitää varata runsaammin aikaa). Talven aikana myös opettelen käyttämään poraa paremmin (jotta lapsia ei naurata niin paljon kun koetan vaihtaa siihen terää linnunpönttöjen rakentelun aikana)!
Eräleiriläiset saivat leiriviikon päätteeksi uudet lippikset sekä Eränkävijän diplomit.
(Koirakuva:Joni Turunen/Hajonta, yhteiskuva: Metsähallitus)