Blogi
Mikko Rautiainen

Aikaisin Suomeen saapunut kesä sai kalastajat liikkeelle ajoissa. Allekirjoittanut starttasi avovesikauden jo maaliskuulla, ja vapaa-aikaa on sittemmin kulunut vesien äärellä sopivasti - vaimon mielestä kenties hieman liikaa.

Uuden alamitan täyttävää taimenta en ole onnistunut vielä pyydystämään. Voi olla, että siihen menee vielä tovin verran aikaa. Harvassa ovat yli 60-senttiset taimenet niillä vesillä, jossa tapaan käydä pyynnissä.

Uudet kalojen alamitat, etenkin taimenen osalta, ovat puhuttaneet kalastajia koko alkuvuoden. Lupia poikkeuksille säädetyistä mitoista on haettu ja paikoin myös saatu. Parranpärinää on riittänyt suuntaan jos toiseen.

Metsähallituskin otti linjan poikkeusmittojen hakemiseen.

Uusilla alamitoilla on hyvä tarkoitus: kalakantojen ahdingon auttaminen ja luontaisen lisääntymisen edesauttaminen. Olisi kaikille, etenkin kaloille itselleen eduksi, että mahdollisimman moni yksilö ehtisi kutea edes kerran ennen päätymistä voin ja sipulin seuralaiseksi.

Ei heti uskoisi, mutta reittiveden tai meren täpläkylki on todennäköisesti 60 sentin mitan saavutettuaan ehtinyt kutea vain kerran.

Tehdäänpä karkea rinnastus hirvenmetsästykseen. Vain vanhan alamitan täyttävien taimenten (40 cm) saaliiksi ottaminen vastaisi hirvenmetsästyksessä tilannetta, jossa ampumatta jätettäisiin ainoastaan vasat ja ylivuotiset.

Eipä olisi moinen kovin kestävää hirvikannan hoitoa!

Vaan onko alamitan asettaminen paras keino säädellä kalastusta? Käytäntö on kieltämättä yksinkertainen, mutta varsin yksipuolinen.

Muualla maailmassa on varsin yleistä säädellä kalastusta väli- ja ylämitoin. Etenkin, kun kalastettavan kalakannan elinkierto on luontainen.

Esimerkkinä voisi olla käytäntö, jossa yhden päivän aikana voi kolkata kaksi alle 35-senttistä kalaa tai yhden väliltä 60–70-senttiä. Yli 70-senttisiä saisi tappaa vain yhden kaudessa.

Vaihtoehtoisia yhdistelmiä on lukuisia. Kalastuksen säätely on siis ”tuunattu” kunkin vesistön kalakantojen tilan vaatimalla tavalla.

Perusteena edellä kuvatulle säätelylle on se, että pientä kalaa vesissä riittää. Keskikokoisia yksilöitä on jo vähemmän. Isoimmat körmyt jätetään suosiolla kasvamaan, sillä niiden arvo kalavedelle on kaikkein suurin – niin perimän kuin mätimunatuoton kannalta.

Siinäpä kenties meillekin visiota tulevaisuuteen. Sitä aikaa odotellessa kannattaa nauttia kesästä ja lähteä kalaan. Mittanauha takataskussa. Riippumatolla löhöilykin on hetkittäin hyvästä. Kannattaa kuitenkin muistaa Matti Nykäsen viisaus:

”Kun ihminen nukkuu, sille ei tapahdu mitään. Mutta kun se ei nuku, se voi saada vaikka kalan.”