Supikoira ja minkki ovat menneinä vuosina saaneet syödä kosteikkolinnustomme tuottoja suhteellisen rauhassa. Pyyntiä on toteutettu, mutta laajamittaista järjestelmällisyyttä ei ole ollut. Pian vuoden käynnissä ollut Metsähallituksen ja Suomen riistakeskuksen Helmi-vieraspetohanke on muuttamassa tilanteen. Tänä keväänä sadat nimetyt pyytäjät pyytävät hankkeen tukemana vieraspetoja kymmenillä arvokkailla lintuvesillämme. Tavoite on kunnianhimoinen: supikoirat ja minkit pois rannoilta ja linnustolle hyvinvointia.
Lähes kaikki hankkeen 69 lintuvedestä ovat jo pyyntitoiminnan piirissä. Yhteistyö riista- ja luonnonsuojelutahojen kanssa on ollut hyvällä tasolla. Myös kentälle on tarjolla runsaasti tukea hankkeen puolelta. Käytännön kysymyksiä riittää kuitenkin paljon pohdittavaksi. Riittävätkö pyyntiryhmille jo toimitetut 1760 vieraspetoloukkua vähentämään supikoirien ja minkkien määrää riittävästi? Eivät valitettavasti riitä. Loukkupyynti on hyvä alku, mutta tehokkuuden takeeksi tarvitaan supikoiran kohdalla oikein ajoitettua ja suunnattua koirapyyntiä. Tämän tueksi hanke on toimittanut pyytäjille lähes 450 riistakameraa. Riistakamerat kavaltavat supikoirien vierailut haaskoilta, minkä perusteella niitä voidaan koirien kanssa poistaa jopa useita yössä.
Koirilla tapahtuvaa tehokasta supikoiranpyyntiä ei kannata sekoittaa koiran syksyisen metsästyksen yhteydessä pysäyttämään sattumasupikoiraan. Parhaimmillaan supikoiran pyyntiin erikoistunut koira jäljestää useita tunteja vanhaa jälkeä. Se ei myöskään sotkeudu työssään muuhun riistaan. Pahimmillaan supikoiratiheys voi Etelä-Suomessa olla kymmeniä yksilöitä 1000 maahehtaaria kohti. Lisääntymispotentiaali lajilla on tunnetusti kova. Sattuman varaan ei pyyntiä voi siis jättää, vaan se tulee suunnitella tarkoin ja sovittaa käytetyt keinot ajallisesti ja alueellisesti oikein.
Terrieri ja sen pysäyttämä supikoira. Uhattuna supikoira toisinaan tekeytyy kuolleeksi, kuten kuvan yksilö. Kuva: Mikko Toivola, Metsähallitus
Meneillään olevan kevään pyyntikauden jälkeen alkaa ensimmäisen vuoden tulosten analysointi. Missä loukut olivat pyynnissä ja mitä niillä saatiin saaliiksi? Mitä eri koirapyyntimuotoja oli käytössä? Vieraspetokannat vaihtelevat huomattavasti eri puolilla Suomea. Tämäkin on hyvä tiedostaa pyyntitehon analyysissä. Jo nyt nähdään, että pohjoisilla alueilla saalis painottuu minkkiin. Supikoirakanta on harvempi. Etelä-Suomessa puhutaan yhteensä jo nyt nelinumeroisesta supikoirasaaliista.
Pyynnin suunnittelun tulee johtaa tilanteeseen, jonka päässä on vähenevien saaliiden polku. Kun keväisellä minkkiloukkukierroksella ei enää saada saaliita ja osaavien koirien hakulenkeille ei satu supikoiria, voi linnusto pesiä vailla luontomme vieraiden häirintää.
Kirjoittaja työskentelee projektipäällikkönä Helmi-vieraspetohankkeessa.