Blogi
Eetu Karhunen

Villiruokablogi, osa III. Uudessa tarinasarjassamme tuoksuu sesongin eräruoka. Kolmannessa osassa Eetu Karhunen karistelee talven ruosteet kalamiehestä.

Aurinkotuoli, lempeä etelätuuli ja vavan kärkeen viritetyn helistimen ensisoinnut. Siian onginnan sesonki on rannikolla parhaimmillaan käynnissä. Kalastusmuotona mitä rennoin ja yleensä myös tuloksellinen. Varma merkki kevään saapumisesta!

Mutta sitten taas toisaalla. Lukemattomia tunteja kyttäystä. Kolmatta päivää veneessä. Ei merkkiäkään kohdekaloista, jotka usein tähän aikaan vuodesta tekevät ensimmäiset varovaiset pistot pintakalvoon järvien virtauskohtiin syntyneissä sulissa paikoissa.

Sitten se tapahtuu. Aurinko tulee esiin ja hetken aikaa on aivan tyyntä. Hyvän kokoinen siika käy hakemassa pinteeseen joutuneen veden pinnalla räpistelevän, hentorakenteisen kirsikorrin. Itselläni on aivan vääränlainen perho siiman päässä. Yritän tehdä vaihtoa nopeasti, mutta siimaan tehtävät solmut eivät tahdo luonnistua kylmän kohmeisilla sormilla mitenkään. Saan perhon vihdoin vaihdettua. Heitossa siima läsähtää aivan liian lähelle kalaa. Tekniikka on pitkän talven jälkeen pahasti ruosteessa.

Kalasta ei näy tämän jälkeen enää merkkiäkään. Sitten alkaakin räntämyrsky…

Siika on monipuolinen kala sanan kaikissa merkityksissä. Siihen perustunee myös sen korkea arvostus kalastajien keskuudessa. Lajia voi kalastaa käytännössä kaikilla yleisillä pyyntimuodoilla ja se on levinnyt Suomessa koko maahan. Arka kala on ajoittain erittäin vaikea pyydystettävä, mutta saattaa toisaalta yllättää positiivisesti juuri silloin, kun sitä vähiten odottaa.

Siika pitää monipuolisuudesta kiinni myös ruuasta puhuttaessa. Vaalealihainen ja maukas kala sopii lähes mihin tahansa ruokaan.

Erilaiset itämaiset reseptit ovat kasvattaneet suosiota perinteisten lämminsavuvalmistuksen ja graavauksen rinnalla. Meksikonmieliset paistavat siian mausteiden kera tacojen väliin. Valmiista mausteseoksista esimerkiksi Fajita sopii hyvin siikatacoille.

Sitruunahapolla kypsennytty cheviche (soppa365.fi) on puolestaan silkkaa raikkautta ja sopii loistavasti esimerkiksi alkuruokapöytään. Yhden limetin mehu riittää kypsentämään noin 100 g siikaa, ja kypsennysajaksi riittää tunti.

Omasta mielestäni siika maistuu kuitenkin ehkä parhaimmalta vasta pyydettynä osana onnistunutta kalareissua. Avotulella halstrattu siika ei tarvitse kaverikseen kuin ripauksen suolaa ja homma onnistuu tarvittaessa vaikka paikan päällä veistetyllä tikulla. Kalan puhdas maku yhdistettynä hiillostuneeseen rapeaan nahkaan tietyllä tavalla viimeistelee luontokokemuksen.

Tuuli puhaltaa räntäkuuron toisaalle. On taas aika irrottaa vene saaresta.


Kolme eri kokoista siikakalaa puulankun päällä.
Kuva: Ismo Siippainen