Karhunmetsästyslupa jaettiin tänä vuonna neljään alueeseen, joille asetettiin lupakiintiöt. Muuten metsästys olisi ruuhkautunut suosikkialueille, kirjoittaa metsästyksen johtava asiantuntija (vt.) Mikko Rautiainen.
Itä-Suomeen, Pohjois-Karjalaan ja Kainuun poronhoitoalueen ulkopuoliselle osalle on vuosien saatossa muodostunut aktiivinen karhunmetsästyksen perinne. Metsästys on tapahtunut riistakeskuksen myöntämien karhunmetsästyksen poikkeuslupien nojalla.
Korkein hallinto-oikeus antoi lokakuussa 2023 ratkaisun valituksiin poikkeusluvista. Alkoi vahvasti näyttää siltä, että Itä-Suomen karhunmetsästys ei toteudu syksyllä 2024 ja että alueen metsästäjät joutuvat hakemaan uusia pyyntimaita.
Metsähallitus päätti varautua poronhoitoalueen karhunmetsästyksen kasvavaan kysyntään. Valmistelutyössä kuultiin keskeisiä sidosryhmiä, mm. Saamelaiskäräjiä, Paliskuntain yhdistystä, Suomen riistakeskusta, alueen riistanhoitoyhdistyksiä ja Metsästäjäliiton pohjoisia ja itäisiä piirejä.
Lopputuloksena valtion alueet poronhoitoalueella päätettiin jakaa neljään karhunmetsästyksen lupa-alueeseen, joille metsästäjän on hankittava erillinen lupa. Alueille myytävien lupien määrälle asetettiin yläraja. Lupa-alueiden muodostamisessa hyödynnettiin aiempia karhukaatoja, valtion alueiden yhtenäisyyttä ja pinta-alaa sekä valtioneuvoston asetuksen mukaista aluejakoa itäiseen ja läntiseen kiintiöalueeseen.
Järjestelyillä pyrittiin tasaamaan metsästyspainetta alueen eri osiin ja edesauttamaan metsästyksen sosiaalista kestävyyttä toisin sanoen välttämään metsästyksen ruuhkaisuutta.
Vuoden 2024 järjestely ei ole välttämättä pysyvä ja sitä voidaan muuttaa tai säätää lupamyynnistä sekä metsästyskaudelta saatujen kokemusten perusteella.