Metsähallitus lupaa erälupia ja elämyksiä. Niille, jotka ovat nyt eristyksissä, annostelemme elämykset turvallisesti erätarinoina. Kirjoittajina ovat Metsähallituksen työntekijät ja kumppanit, jotka liikkuvat vapaa-ajallaan erällä.
Lue kaikki tarinat täältä!
"Kävelimme suon laitaa kohti pientä sydämenmuotoista lähdettä, joka oli löytynyt edellisenä kesänä. Siitä olisi hyvä täyttää juomapullot kylmällä vedellä ja jatkaa patikointia elokuun helteessä läheiselle rotkojärvelle.
Etunenänä taivaltava koira pysähtyi äkkiä ja kohotti kuononsa. Tummankarvaisia kookkaita hahmoja kieppui keränä kitukasvuisen männyn juurella lähteen lähellä, vain laiskan kivenheiton päässä meistä. Karhunpentuja? Nytpä tulee hätä housuihin ja puntteihin tutina, jos niiden emo on lähellä!
Koirakin katsoi parhaaksi pysyä vaiti, ei tiennyt minkä laatuinen ilmoitus tästä olisi isäntäväelle annettava. Kun saimme säikähdykseltä aistejamme terästettyä, alkoi ottelijoiden oikea karva paljastua.
Kolme nuorta ahmaa siinä painiskeli. Hetken kuluttua ne huomasivat yleisönsä ja kiipesivät mäntyyn parin metrin korkeudelle. Sieltä ne tutkivat meitä hyvän aikaa, vähintään yhtä ihmeissään kuin oma neljätoistajalkainen seurueemme. Taisi olla meneillään poronhoitoalueella elämäänsä aloittelevan ahmapentueen ensikosketus kaksijalkaisiin kulkijoihin. Eikä meistäkään kukaan ollut ahmaa ennen tervehtinyt.
Ahmat laskeutuivat puusta yksi toisensa jälkeen ja liikuskelivat meihin nähden sivusuunnassa, tilannetta arvioiden. Yksi palasi hetkeksi puuhun tähystämään. Laskeuduttuaan se astui pari askelta lähemmäs ja otti kiiluvilla mustilla silmillään tiukan katsekontaktin meistä lähimpänä seisovaan. Nyt loppui etunenäkoiran kärsivällisyys ja alkoi haukku. Taempana kulkenut nuorempi koira säesti, mutta jätti päävastuun asiassa isälleen.
Ahmat kävivät pikaisen neuvottelun parhaasta pakosuunnasta. Rotkojärvelle ja kalliolouhikkoihin päin laukkaamaan lähtenyt sai lopulta molemmat sisaruksensa mukaansa, vaikka toinen niistä oli jo lähtenyt tunnustelemaan päinvastaista avosuon suuntaa. Isot tassut taittoivat rahkasammalpatjalla matkaa kuin hidastetussa filmissä, mutta pian metsä ahmaisi osmot turvaansa.
Kävimme lähteellä juomassa. Varmaan ahmatkin olivat siitä latkineet näin helteisenä päivänä. Ehkä ne olivat juuri lähteen takia jääneet tähän telmimään ja odottelemaan emonsa järjestämää evästä. Näkötorniksi joutuneen männyn kaarna oli täynnä isojen kynsien jälkiä. Tassujen alla painunut sammalikko männyn ympärillä ponnahtaisi pian ennalleen, kätkien temmellyskentän sijainnin.
Ahmoille hyvän etumatkan suotuamme jatkoimme retkeä samaan suuntaan kuin nekin. Koirien kuonot pysyivät pitkän matkaa maassa ja muun seurueen tunnelma pilvissä koko loppupäivän. Toivoimme hartaasti, että tapaamastamme kätkä-triosta selviäisi tulevan talven yli vähintäänkin duo, eikä ahmaemon tarvitsisi jättää yhdellekään uhanalaisista vauvoistaan ennenaikaisia jäähyväisiä."
