Blogi
Henrik Korkeamäki

Kalat poikkeavat monista muista eliöistä siten, että ne kasvavat kokoa käytännössä koko elinkaarensa ajan. Kalat käyttävät hankkimansa ravinnon kokonsa kasvattamiseen, kunnes ne tulevat sukukypsiksi. Sukukypsyyden koittaessa kasvu hidastuu, kun iso osa energiasta kuluu sukutuotteiden tuottamiseen ja lisääntymiseen.

Sukukypsyyden ajankohta ja kalan kasvuvauhti ovat periytyviä ominaisuuksia. Toisin sanottuna pienenä kutevien kalojen jälkeläiset kutevat myös pienikokoisina. Pienikokoisina kutevat kalat myös kasvavat hitaammin isoksi. Suurikokoisina kutevat kalat kasvavat nopeammin, koska ne käyttävät enemmän energiaa kasvuun eivätkä sukutuotteiden tuottamiseen.

Tämä tuottaa ongelman kalastuksen säätelyyn. Jos kaloille on asetettu alamitta, kalakannasta kalastetaan tietyn pituuden ylittäneitä kaloja. Näin ollen isokokoisina kutevat kalat eivät välttämättä ehdi kutea kertaakaan, ennen kuin niitä saa ottaa saaliiksi. Pienikokoisena kutevat kalat ovat kyllä ehtineet jo kutea ennen alamitan täyttämistä. Tästä seuraa se, että ajan kanssa vesistöstä pyydetään pois suurena kutevat kalat, ja pienenä kutevat kalat runsastuvat.

Vääjäämätön tulos on, että kalojen keskikoko pienenee. Toisinaan tällaisen kalastuksen seurauksena voi olla kääpiökasvuinen kanta, jossa kalat kutevat todella pienikokoisena. Esimerkkinä kääpiöitymisestä voidaan pitää Saaristomeren kuhaa, jonka kutukoko on laskenut. Kuhakoiraat ovat nykyään sukukypsiä 25 cm pituisina ja naaraat 29 cm pituisina (Kokkonen ym. 2015).

Isot yksilöt ovat tärkeitä erityisesti petokaloista puhuttaessa. Esimerkiksi vesistöjen ylitiheitä lahnakantoja syövät ainoastaan suurikokoiset ja suurisuiset hauet. Lisäksi isokokoiset kalat ovat parempia lisääntyjiä kuin pienikokoiset yksilöt, sillä isokokoisten kalojen mätijyvät ovat suurempia ja niistä kuoriutuneet poikaset menestyvät paremmin. Isokokoiseksi kasvava ja runsaslukuinen petokalakanta pitää vesistöt kunnossa, sillä ne harventavat tehokkaasti vesistöjen särkikalakantoja. Ylitiheät särkikalakannat aiheuttavat leväkukintoja ja lisäävät vesistön sisäistä kuormitusta. Parasta ja kestävintä vesistönkunnostusta on siis vahvoista ja isoiksi kasvavista petokalakannoista huolehtiminen!

Isoja elämyksiä Pohjolan kalavesiltä -hanke tähtää isojen kalojen kasvuolosuhteiden parantamiseen kohdevesien kalastuksensäätelyllä. Isot kalat tuovat elämyksiä saajalleen, mutta ison kalan saajalla on myös kova vastuu vesistön kalakannasta. Olisiko sittenkin parempi ottaa saaliskaloiksi hieman pienempiä yksilöitä ja vapauttaa isoimmat takaisin vesistöjä hoitamaan?

Kaikki kalastus on kannanjalostusta ja vesistön ekosysteemin muokkaamista. Suurille kaloille pitää antaa oma arvostuksensa ja säädellä kalastusta niitä suosien. Tove Janssonin kirjassa Muumilaakson marraskuu Ruttuvaari toteaa isosta kaloista seuraavasti: ”Isien päivät, ja äitien päivät ja kaikkien kilttien homssujen päivät – minä en välitä sukulaisista! Emmekö voisi viettää kaikkien suurten kalojen päivää?”

Kirjoittaja on biologi ja kalamies, joka miettii suuria kaloja työssään ja vapaa-aikana.

Tämäkin ahven on keskenkasvuinen ja vasta kasvamassa isoksi.

Lähteet: Kokkonen, E. Vainikka, A. Heikinheimo, O. (2015) Probabilistic maturation reaction norm trends reveal decreased size and age at maturation in an intensively harvested stock of pikeperch Sander lucioperca. Fisheries Research 167, p. 1-1.