Vesialueiden hoito ja käyttö on osa Metsähallituksen toimintaa. Valtion yleiset vesialueet on Metsähallituksen hallinnassa 1.1.2016 alkaen. Alueet kattavat koko rannikon aluevedet ja yleisiin vesiin kuuluu myös joitakin suurten sisävesien selkiä.

Metsähallituksella on pitkä kokemus purojen ja niiden valuma-alueiden kunnostuksesta. Tätä työtä on tehty erityisesti Iijoen vesistöalueella vuodesta 1998 lähtien. Purojen kunnostuksella ei paranneta ainoastaan kalojen elinympäristöä, vaan sillä on vaikutus myös riistan elinympäristöön, pienten virtavesien vesitalouteen ja luonnon monimuotoisuuteen.

Samana vuonna, kun kansallinen kalatiestrategia tuli voimaan, 2012, valmistui myös Metsähallituksen yhteistyöhankkeena Iijoen vesistöön, Kostonjärven kalatie.

Jokialueiden kutosoratuksia on tehty parantamaan taimenen ja harjuksen lisääntymismahdollisuuksia.

Vesiensuojelu (ympäristöopas)

Metsätaloustoimenpiteiden seurauksena vesistöön voi huuhtoutua sekä ravinteita että kiintoainesta. Kuormitus voi nousta paikallisesti huomattavan suureksi vesistöreittien latvaosissa ja etenkin pienvesissä. Myös silloin, kun toteutuspinta-ala nousee samalla valuma-alueella poikkeuksellisen suureksi, voivat samanaikaisesti purkautuvat vesimäärät lisätä merkittävästi kuormitusta. Huolellisella suunnittelulla voidaan kuitenkin ratkaisevasti vähentää kunnostusojituksista sekä maanmuokkauksista aiheutuvia vesistöhaittoja. Suunnittelun yhteydessä on tärkeää tunnistaa maastonkohdat, jotka ovat vesiensuojelun kannalta kriittisiä (eroosioherkkiä). Näin voidaan minimoida purkautuvan veden maaperää syövyttävää vaikutus ja irronneen aineksen määrä. Tämä voi puolestaan vähentää vesistön alajuoksulla tarvittavien vesiensuojelurakenteiden määrää.

Uuden paikkatietosovelluksen (RLGis) avulla voidaan mallintaa valuma-aluekohtaisesti pintavesien kulkeutumista. Sovelluksen avulla yhdistetään tietoa kuormituksen syntyyn vaikuttavista tekijöistä, kuten uomissa liikkuvista vesimääristä, kaltevuussuhteista ja maalajista. Mallinnuksessa käytetään maaston muotoja kuvaavaa korkeusmallia sekä oja-, vesistö-, tie- ja peltoaineistoa (esimerkiksi maastotietokanta). Analyysin tarkkuutta lisää, jos käytettävissä on digitaalinen maaperäkartta. Sovelluksessa kuvataan, miten pintavedet jakautuvat valuma-alueella ja mitä kulkeutumisreittejä pitkin ne valuvat alapuoliseen vesistöön. Kunkin ojan valuma-alueen koon ja siinä kulkevan vesimäärän sekä maaston kaltevuussuhteiden (ojan kaltevuus) ja maalajin perusteella lasketaan valuma-alueella olevien ojien osille veden virtausnopeus ja kunkin ojan osan eroosioherkkyys. Kun koko valuma-alueen ojasto on näin luokiteltu ja eroosioherkät ojien osat tunnistettu, voidaan aineistoa hyödyntää kunnostusojitussuunnittelun jatkotyövaiheissa ja käyttää maastotyön suuntaamisessa.

Analyysin tulokset voidaan myös teemoittaa kartoille ja liittää suunnitelma-asiakirjoihin (ks. kuva 2.6.2.3). Lopputuloksena eroosioherkät ojat tai niiden osat voidaan jättää esimerkiksi kokonaan kaivamatta tai vedet voidaan johtaa niiden ohi muuta kautta. Myös vesiensuojelurakenteet voidaan mitoittaa ja sijoittaa oikein, kun tiedetään paremmin alueen toteutukseen liittyvät riskit. Pintavesianalyysi on syytä tehdä aina kunnostusojitussuunnittelun yhteydessä.

Menetelmää on edelleen kehitetty siten, että sitä olisi mahdollista käyttää myös uudistushakkuun ja maanmuokkauksen suunnittelussa (ks. kuva 4.5.4.b). Tällöin sen perusteella voitaisiin arvioida uudistusaloilta valuvien pintavesien purkautumispaikkoja ja siten suunnitella tarvittavia vesiensuojelurakenteita ja mitoittaa vesiensuojeluvyöhykkeiden leveyttä vesistöjä vasten.