Siirry pääsisältöön

Keisarin toiveet toteutuvat

Keväällä vuonna 1888 keisari Aleksanteri III:n toivomukset omasta kalastusmajasta ja kalastusoikeuksista Langinkoskella saivat tuulta purjeisiinsa. Julkisten rakennusten ylihallitukseen saapuneen Suomen Keisarillisen Senaatin Kamaritoimituskunnan kirje kertoi seuraavaa:

"Sen jälkeen kun Keisarilliselle Senaatille on saatettu tiedoksi, että HÄNEN KEISARILLINEN MAJESTEETTINSA on lausunut toivomuksen, että hänelle luovutettaisiin Kymijoen Myllylänkosken eli Langinkosken lohenkalastusoikeudet ja kun Keisarillinen Senaatti viimeksi kuluneen helmikuun 7. p:nä päivätyssä kirjelmässä on saattanut Hänen Ylhäisyytensä maan Kenraalikuvernöörin tietoon, ettei nyttemmin mikään estä luovuttamasta kalastusoikeutta eikä siihen kuuluvia saaria maa-alueineen HÄNEN KEISARILLISEN MAJESTEETTINSA korkeaan käyttöön, on herännyt kysymys pienehkön rakennuksen tai kalamajan pystyttämisestä tämän kalastuspaikan läheisyyteen ja sille kuuluvalle maalle luovutettavaksi HÄNEN MAJESTEETTINSA käyttöön..."

Kalastusmajan vihkiäiset

15. heinäkuuta 1889 osallistuivat myös paikalliset keisarillisen kalastusmajan vihkiäisiin. Paikalliset esittivät silloiselle valtakunnan päämiehelle lauluin onnitteluja ja kukittivat keisariperheen tupaantuliaisten kunniaksi. Tykinlaukausten kaikuessa taivaalla keisarille lahjoitettiin romanttisen taidesuuntauksen kotimaisen mestarin, Hjalmar Munsterhjelmin, työ Langinkoskesta. Poikkeuksellista iltaa jatkettiin juhlapäivällisin keisarillisella huvialuksella, jolloin keisari innostui nostamaan maljaa Suomelle. 

Kotkan Sanomissa 18.7.1888 keisariperheen tupaantuliaisvierailua kuvailtiin seuraavanlaisesti:

”Sunnuntaina kello 11 a.p. lähtivät he taas huwilaansa, jossa Keisari itse isännöitsi kantamalla puut ja weden keisarinnan keittotarpeisiin aamiaiseksi. Sillä itse he kaikki walmistiwat ruokansa ja muut. Kaartin musiikki soitti. Syötyä tanssittiin.”

Nuoren Langin Vihtorin ”ruhtinaallinen” kalanmyyntireissu

Keisariperheen oleskelusta on kerrottu monenlaisia tarinoita. Yksi niistä kertoo Langin Vihtorin nahkiaiskaupoista:

”Langin Vihtori, silloin noin kymmenvuotias poika joen länsirannalta, souti kerran tälle rannalle mukanaan koriin siististi pakattuja silmuja (nahkiaisia), tarkoituksenaan myydä ne keisarillisille. Lankilalaiset olivat mestareita nahkiaisten pyytäjinä ja savustajina. Ensimmäisenä hän kohtaisi rannalla, kosken alapuolella, perintöruhtinas Nikolain.

Siinä pojat puhuen ja käsin viittoen selvittivät asiaa. Kun ei keisarin poika oikein käsittänyt, tarjosi nuori kalastaja yhtä kappaletta maistiaisiksi. Mutta nuori ruhtinas ei uskaltanutkaan ottaa sitä vastaan. Silloin pieni kauppias söi sen nopeasti itse. Nyt tuleva hallitsija otti hänkin yhden. Maisteli sitä ja totesi sen hyväksi. Niin patikoitiin tänne päärakennukseen, rouva keisarinnan luokse. Hänkin maisteli, hyväksyi niiden maun ja osti kalat.”
(Väinö Leisti 29.6.1956 Ragnar Backströmin teoksessa Langinkoski – Keisarillisen perheen kesäinen keidas)

Kolkkajaiset

Yksi monista keisarin kalastajien näytöksistä sai paikallisväen saapumaan kerta toisensa jälkeen paikalle. Kyseessä olivat lohien ”kolkkajaiset”. Tiheästi toistuvassa tapahtumassa keisarin värikkäästi pukeutuneet kalastajat nostivat säilytysaltaassa sumpussa säilytetyt, jo aikaisemmin pyydystetyt lohet haavilla lopetettavaksi näyttävällä rytmillä. Lyhyen kellarisäilytyksen jälkeen kalat kuljetettiin ensin hevosten kyyditseminä Kotkan rautatieasemalle ja lopulta junalla Pietarin kalamarkkinoille.