Domna Hilipäntytär Huovinen (1878–1963)

Domna Huovinen oli vienankarjalainen itkuvirsilaulaja. Huovinen, omaa sukua Karhunen, syntyi Vuokkiniemen kylässä Venäjän puolella Vienan Karjalassa, mutta mennessään naimisiin kuivajärveläisen Hilippä Huovisen kanssa hän muutti Suomeen ja pariskunta asettui Kuivajärvelle.

Domna oli taitava itkuvirsilaulaja, joka itki seudun asukkaiden häissä ja hautajaisissa. Kun Suomen ja Venäjän välinen raja aikoinaan suljettiin, Domnan suku jäi Venäjän puolelle. Vierailut eivät olleet mahdollisia, mutta suvun naiset keksivät keinon pitää yhteyttä. He asettuivat järven kummallekin rannalle ja kertoivat kuulumisiaan itkuvirsiä laulaen. Rajavartijat eivät ymmärtäneet laulua viestimiseksi, vaan luulivat naisten kutsuvan lehmiään, eivätkä näin ollen puuttuneet asiaan.

Domna Huovisen mukaan on nimetty Kuivajärvellä sijaitseva Suomen vienalaisten runonlaulajien kunniaksi pystytetty Domnan pirtti.

 

 

Miines "Miina" Huovinen (1837/1838–1913)

Miina Huovinen oli tunnettu tietäjä ja parantaja, joka toimi Ylivuokin alueella myös patvaskana, eli puhemiehenä ja häämenojen ohjaajana. Tietäjän taidot ja taiat hän oli oppinut isoäidiltään Toarielta, ja nämä taiat olivat niin vahvoja, että tarinoiden mukaan parannettava tervehtyi ennen kuin tietäjä oli taikasanansa asettanut.

Miina asui vaimonsa kanssa Murhijärven itäpuolella Autioniemessä. Miina oli kuitenkin paljon poissa kotoa ja tilan hoito lankesi Iro-vaimon harteille. Huono onni seurasi heitä ja karhu teki tuhojaan Miinan karjassa. Kerran Miinan ollessa matkoillaan vaimo lypsi navetassa yksin lehmiä. Yhtäkkiä hän huomasi katsovansa karhua silmästä silmään, minkä jälkeen hän ei enää suostunut asumaan Autioniemessä. Pariskunta purki Autioniemen pirttinsä ja muutti takaisin Hietajärven rantaan.

 

 

Johannes ”Jussi” Huovinen (1924–)

Hietajärven kylässä asuu nykyään enää yksi asukas ympäri vuoden, maamme viimeinen runonlaulaja Jussi Huovinen. Runonlaulajana ja vienankarjalaisen lauluperinteen puolestapuhujana elämäntyönsä tehnyt Huovinen on jo iäkäs, mutta terävä mies. Piippuaan poltellen hän muistelee värikästä elämäänsä tarinoin ja lauluin. Elämä Hietajärvellä ei ole aina ollut helppoa, mutta Huovinen kertoo sen olleen henkisesti niin rikasta, että maallisilla asioilla ei ole ollut väliä. Luonto ja kulttuuri ovat olleet elämässä tärkeämpiä.

Jussi Huovinen syntyi runonlaulajaksi. Pitkään vienankarjalainen perinnekulttuuri eli koskemattomana Jussi Huovisen lauluissa, mutta viime vuosina tutkijat ovat tallentaneet niitä myös tulevien sukupolvien kuultavaksi.

Enni-vaimonsa (1926–2009) kanssa Huovinen asui vienankarjalaiseen tyyliin rakennettua taloa Hietajärven rannassa. Talon pihapiirissä on myös Huovisen lapsuudenkotia jäljittelevä perinnepirtti, jossa käy vuosittain satoja vierailijoita.

Jussi Huovisesta tehtiin Selma Vilhusen ohjaama Laulu-niminen elokuva vuonna 2014.

 

 

TOARIE HUOVINEN (–1861)

Huovisen esiäiti on Toarie Huovinen (k.1861), jonka laulut vaikuttivat myös Kalevalaan. Muinaismuistojen kerääjä D. E. Europaeus tapasi Toarien vuonna 1846, ja Toarielta keräämistään lauluista kävi ilmi, että Joukahainen oli Pohjolan isäntä, jonka Lemminkäinen surmasi Pohjolan häissä. Alkuperäisessä Kalevalassa Pohjolan isäntä tapetaan, jonka jälkeen elävästä Joukahaisesta vielä lauletaan. Lönnrot otti huomion vakavasti ja korjasikin asiavirheen uudessa Kalevalassa 1849.