Suurempi ongelma on, että moottorikelkkailija rällää merkittyjen urien ulkopuolella laittomasti , Koillismaan metsiä valvova erätarkastaja kertoo.

Uraluvan ostaa yhä useampi moottorikelkkailija. Erätarkastajien ja poliisin maastoiskut ja valistus ovat tehonneet ainakin Syötteen ja Taivalkosken alueella, erätarkastaja Jani Suua Metsähallituksen Eräpalveluista arvioi.

– Ilman uralupaa moottorikelkkailevien osuus on näillä seuduilla muutamana talvena laskenut. Sakkoja kirjoitetaan paikoin silti ahkerasti, sillä yhä joka toinen valvojien Syötteellä pysäyttämä kelkkailija on uralla liikkeellä ilman lupaa. Aikaisemmin jopa seitsemän kymmenestä ajoi urilla luvatta. Alkutalvesta keskityimme valistukseen ja huomautuksiin. Nyt sakkoja jo jaellaan, sillä tässä vaiheessa talvea pitäisi uralupien olla jo hankittuna, Suua kertoo.

Kainuussa tilanne on parempi, sillä enemmistö moottorikelkkailijoista ostaa uraluvan.
Maastoliikennevalvontaa tehdään Koillismaan, Kainuun ja Pohjois-Pohjanmaan alueella aktiivisesti koko lumikauden ajan, ja Suua on tyytyväinen, että poliisikin on irroittanut resursseja työhön.

Kelkkavuokraamon tulisi
valistaa asiakasta uraluvasta

Moottorikelkkailu ei ole luvallista missä hyvänsä, vaan vaatii maastoliikennelain mukaan aina maanomistajan luvan. Tämä asia ei ole kaikilla sunnuntaikelkkailijoilla tiedossa.

– Kelkkailun harrastajan on hiukan otettava harrastuksesta selvää, kuten kalastajan ja metsästäjänkin. Myös vuokraamojen kannattaa kertoa asiakkailleen luvasta, jotta mahdollinen valvontaisku ei tule täytenä yllätyksenä, Suua toteaa.

Metsähallituksen urilla saa ajaa, kun ostaa niille tarkoitetun uraluvan Eräluvat.fi -sivustolta tai Metsähallituksen asiakaspalvelupisteestä. Luvan hinta vaihtelee ajon keston mukaan: kolmen tunnin henkilökohtainen uralupa maksaa yhdeksän euroa, vuorokauden lupa 15 euroa, ja esimerkiksi koko kelkkailukauden kestävä uralupa on 50 euron hintainen.

Ura on lain silmissä maastoa ja siten eri asia kuin reitti. Moottorikelkkareitit taas kuuluvat tieliikennelain piiriin ja ovat maksuttomia väyliä. Jääpeitteisillä vesialueilla kelkkailuun ei myöskään tarvita erillistä lupaa.

– Mökkiläiset voivat siis ajella huoletta pilkille ja talviverkoille, kunhan pysyvät jäällä, Suua toteaa.
Tiedot urista ja reiteistä löytyvät Eräluvat.fi- sekä Retkikartta.fi-sivustoilta.

Urien ulkopuolella ajavat tuhoavat
taimikkoja ja häiritsevät kotkaa

Lupiakin suurempi ongelma on Suuan mielestä urien ulkopuolella ajelu.
Viime viikolla Suua ja poliisipartio kohtasivat Syötteen rinteillä ikävän näyn. Taimikko oli nurin ja rinne soralla, kun kelkkailijat olivat poistuneet uralta harjua rylläämään.

– Ilmeisesti kelkan ominaisuuksia on innostuttu testaamaan, seurauksia miettimättä. Tällainen teko johtaa kuitenkin rikosilmoitukseen ja jos tekijä löytyy, joutuu hän myös korvaamaan aiheuttamansa vahingon, Suua toteaa.

Viime talvena Metsähallituksen taimikoilla aiheutui yhdestä hurjastelusta noin 7000 euron vahingot.

Myös rauhoitetun maakotkan pesintä voi häiriintyä uralta pois suuntaavien kelkkailijoiden vuoksi. Esimerkiksi Syötteen alueen maakotkakanta on vahvistunut niin, että umpihankeen ajava päätyy todennäköisesti jonkin kotkan reviirille ja huonolla onnella ajaa emon pesästään.

– Kotkat alkavat koristella pesäänsä helmikuussa ja pyöräyttävät munansa maaliskuussa. Pesintä kestää kesäkuulle sakka, eikä emoa pitäisi ajaa lentoon. Munat ja kuoriutuneet poikasetkin kylmettyvät helposti, ja koko pesintä tuhoutuu, Suua kertoo.

Maakotkan pesintä onnistui viime vuonna heikosti. Laji on lintudirektiivin mukaisesti erityisesti suojeltava, ja yksi uhka sen pesinnälle on häirintä.

Talvi on ankaraa aikaa myös muille eläimille, ja mm. hirvet, porot ja metsäkanalinnut voivat kärsiä kelkoilla tapahtuvasta häirinnästä.

Lisätietoa:
Erätarkastaja Jani Suua, p. 040 631 2655; jani.suua(at)metsa.fi

Opi lisää aiheesta ja tutustu Eräluvat.fi:n kelkkailusivuihin!