Metson kiivain soidin on ohi tältä keväältä, mutta kerrataanpa vielä tärkeimmät soidinuutiset. Totuus on tarua ihmeellisempää, tietää luontokuvaaja Markku Pirttimaa.

”Tuo metso oli vihanen minun siniselle ransiitilleni – ei toisille autoille ollenkaan.

Peilistä näin, että metso juoksee tienlaitaa perässä. Pysäytin ja avasin ikkunan kuvausta varten. Vaan ukkohan yritti siitä avonaisesta sisälle välittömästi.

Kun ruuvasin lasin kiinni, se kiipesi tuohon konepellille tai oikeammin pyyhkijöiden päälle, kun konepelti on aika jyrkkä.

Pyyhkijät saivat oman osansa raivosta, ja konepelti naarmuuntui aika lailla sen kynsistä. Metso kävi viitisen kertaa etsimässä aukkoa, josta pääsisi autoon sisälle.”

Vakuutusyhtiöltä en hakenut korvauksia, kun ei ne olisi sitä kumminkaan uskoneet, vaikka kuvia onkin tapahtuneesta.

Sipaisin vänkärin ovesta metsään, ukon ollessa kuskin puolella. Luulin, että voisin kuvata sitä salaa ojan takaa, mutta mitä sitä hulluja. Päälle se tuli.

Kuvasin ja juoksin pakoon pian tunteroisen. Luulin sen luovuttaneen, kun jäi kauemmas. Kävelin autoa kohti, mutta sepä vielä lensi täyttä painoa reppuun pahki. Oli muuten melkonen tälli.

Seuraavana aamuna ukko tuli konepellille samalla paikalla. Kopisteli helmoja ja peilejä aikansa ja lensi sitten soimaan aihkipetäjän vankalle oksalle.

Olin pari päivää välillä muissa hommissa, ja palattuani tuonne ei ukkoa enää näkynyt”

Markku Pirttimaa, teksti ja kuva